Pikkujouluilua

Rakas ihana ystävä Iituntiltu kävi kylässä. Vaihdettiin perinteiset pikkupaketit. (Saa kuulemma avata vasta jouluna!? Oon ennenki sanonu, et jos haluaa mun avaavan sen paketin vasta jouluna, se kannattaa tuoda mulle sitten jouluna... Aaaaivan ihana kuppikakku kirja <3 Iiiiiik - ihanaa! Kiitos rakas! Eikä mulla ollu tota vielä. Siis en mä sitä avannu!!!!! Arvasin vaan mitä sielä on ;) hihihi) Tämä kahvittelu oli sovittu hyvissä ajoin etukäteen, joten ehdin suunnitalla leipomiset valmiiksi, eikä tarvinnut väsätä äkkiä jotain siitä, mitä sattuu kaapista löytymään. Vaikkakin tällä kertaa lähes tulkoon kaikkea sattui löytymään kaapista, että nämä olisi onnistunut vaikka olisi tullut yllätyksenäkin tämä kahvittelija vierailija. Mutta en sitten tiedä olisinko keksinyt näitä ruveta leipomaan, jos olisi äkkiseltään pitänyt jotain keksiä? Joka tapauksessa, koska joulu on siis tulossa, niin jotain jouluisia makuja halusin joten kaivoin esiin vanhan piimäkakku reseptini ja koska Iituntiltu jokin aika sitten pohti tuulomantortun ja mokkapalojen eroja, niin päätin tehdä muffinsseja vanhalla mokkapala ohjeellani. Alkuperäiset reseptit niin piimäkakulle kuin mokkaneliöillekkin löytyy välisivulta.

Piimäkakkukupfinssit

Piimäkakkukupfinssit

1½ dl piimää, 100 g sulatettua margariinia, 1 dl sokeria, ½ dl siirappia, 3 tl kurpitsa piirakka mausteseosta, 1 tl soodaa, 3 dl vehnäjauhoja

Sekoita taikina ainekset luettelon mukaisessa järjestyksessä... Ööö Täytyy sanoa, että näytti välissä jo vähän epäilyttävältä koko taikina, mutta kun olin saanut kaikki aineet kulhoon ja sähkövatkaimella kunnolla sekaisin, niin kyllä siitä vaan taikina tuli. :D Soodan toki voi sekoitaa jauhoihin, ennen muihin aineisiin sekoittamista. Jaa taikina muffini vuokiin (tällä kertaa testasin näitä kartonkisia Italian leivosvuokia ja muffinsseja tuli 12 kpl, eli jos käyttää isompia muffini vuokia, niin... ehkä 8?). Paista 175 asteessa noin 20 minuuttia. 

Osan piimäkakkumuffinsseista kuorrutin kermavaahdolla johon olin lisännyt vajaan ruokalusikallisen vaniljakreemijauhetta. Ja lopuksi siivilöin päälle vielä kanelia. Tuli niin nättejä että aivan kerta kaikkiaan. :)

Mokkapalamuffinssit

Mokkapalamuffinssit

2 munaa, 2½ dl sokeria, 1¼ dl maitoa, 3½ dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 2 tl vaniljasokeria, 1 rkl kaakaojauhetta, 150 g sulaa margariinia

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää sulatettu voi, maito ja kuivat aineet muna-sokeri seokseen. Vatkaa tasaiseksi. Jaa taikina muffinivuokiin (12 keskikokoista) ja paista 175 asteessa noin 15-20 minuuttia. 

Kuorrute:

200 g tomusokeria, 4 rkl sulaa voita, 4 rkl kahvia, 1 rkl kaakaota, 2 tl vaniljasokeria

Sulata voi, sekoita joukkoon kahvi. Itse tapaan keittää tilkan vettä ja sekoitan siihen reilusti murukahvia. Lisää kaakao ja sekoita. Lisää tomusokeria vähän kerrallaan. Sekoita hyvin. Kuorruta muffinssit, vata kun ne on kunnolla jäähtyneet. 

(Hups - just huomasin, että en laittanu vaniljasokeria kuorrutukseen. No ihan hyvää oli silti!) 

Ripustin jouluvalotkin mun muffinijoulukuuseen... Eiks o hiano? :D

P.S. Piparipullalla on ihana bento arvonta blogissaan! :)

Tuplasuklaa-chili kuppikakku

Jähtymässä uudessa kuppikakku telineessä.

Joku on joskus mulle sanonut, että leipoessa pitää käyttää niin kovin tarkkoja mittoja... Siis että aineiden määrät pitäis olla jotenkin tosi tarkkoja... No ite oon vähä enempi semmonen "sinne päin"-leipuri, mutta hyvin se tälläkint tekniikalla tuntuu onnistuvan! Onnistuisko sitten paremmin, jos käyttäisin kaikessa kaikkia sadasosa millilitroja ynnä muita? Kas sitä kun ei voi tietää, koska en todellakaan leivo siten. :)

Syksy on kyllä niin saapunut kaupunkiin, puut ja pensaat pukeutuu uusiin väreihin ja aamut ja illat on jo alkanut muuttua koleiksi. Siksipä sitä jo kaipaa jotain lämmikettä ja mikä lämmittäisi paremmin, kun chili? Löysin taas tälläisen valtameren takaisen reseptin, jota oli vaan pakko lähteä testaamaan... Pikkusen resepti muuntui matkalla, joten tässä siis minun verioni.

Tuplasuklaa-chili kupfinssi:

2 kuppia jauhoja, ½ kuppia tummaa kaakaojauhetta, 1 tl soodaa, 1 tl leivinjauhetta, ½ tl cayennepippuria, ½ kanelia, 1¹/₃  kuppia sokeria, 114 g pehmeää voita, 3 kananmunaa, purkki kermaviiliä, 1 kuppi maitoa, 130 g tummaa suklaata, 1 chili 

Chilit taikinaan.

Sekoita kuusi ensimäistä kuiva-ainetta keskenään. Toisessa kulhossa vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. (Siinä vaiheessa, kun on kipannut ne sokerit sinne muiden kuiva-aineiden päälle, käy mielessä, että olikohan tänään järkevä päivä alkaa leipoa? Ei siinä sitten muuta, kun yrittää saada sitä sokeria edes jonkun verran sieltä sinne voin sekaan. Ja kovin vaahtoista siitä ei kyllä tullut, mutta jatketaan.) Lisää munat yksi kerrallaan. (Kun ensimäinen muna on hajonnut tiskipöydälle, mietit taas, että oliko tänään järkevä päivä alkaa leipoa?). Lisää maito ja kermaviili. Lisää hitaasti kuiva-aineet ja sekoita kunnes taikina on tasainen. Murskaa/pilko suklaa ja lisää taikinaan. Halkaise chili, poista siemenet, pilko ja lisää taikinaan (ei siis niitä siemeniä). Sekoita.

Täytä vuuat melko täyteen ja paista 175 asteessa n. 20 minuuttia. Tästä määrästä taikinaa tulee noin 24 keskikokoista kuppikakkua.

Itelläni tosiaan on käytössä kuppi mitta, mutta niille joilla sitä ei ole käytössä, niin yksi amerikkalainen kuppi olis 2,36588 dl. Ja kuten sanoin, ite oon aina leiponut vähän sinne päin, ni väittäsin, että ei mee pilalle, vaikka kääntäs kupin vastaamaan kahta ja puolta desiä, mutta kaikki tehköön omien mieltymystensä mukaan, minä käytin sitä kuppi mittaa, kun kerran semmosen omistan. 

Kuorrute:

Vein muutaman kupfinnsin kaverille synttärilahjaa ja nehän piti tietenkin kuorruttaa. Tein tuorejuustokuorrutteen jota olen aikaisemminkin käyttänyt, mutta maustoin sen suklaalla.

75 g leivontamargariinia, 1½ dl tomusokeria, 200 g tuorejusutoa, 1 tl vaniljasokeria, 2 tl vettä, tummaa kaakao jauhetta (3 tl), tummaa suklaata

Valmista kuorrute vatkaamalla huoneen lämpöinen margariini, puolet tomusokerista, vaniljasokeri ja vesi keskenään sähkövatkaimella. Sekoita loput tomusokerista tuorejuustoon. (Iski laiskuus! Nakkasin tuorejuuston ja loput tomusokerit semmosenaan margariini-tomusokeri seokseen ja eiku pannaan vatkaten.) Sekoita tasaiseksi. Lisää kaakao. 

Suklaa kuorrute.

Kuorrute ei ollut kuitenkaan mielestäni tarpeeksi suklainen! Sulatin nopeasti pienessä kupissa muutaman rivin tummaa suklaata... Siis ihan vaan mikrossa. (10 sek. ja sekoitus. 10 sek. ja sekoitus... ) Kun suklaa oli sula lisäsin kuppiin kuorrutetta... (Muutama kauhallinen... Ehkä joku reilu desin verran? Pahoittelen, että en voi kertoa tarkkoja mittoja. Tässä kohtaa mentiin jo niin mutu tuntumalla, että en edes tajunnut, että pitäisi mittailla aineita.) Koko homma sekaisin ja sitten vain lusikoimalla jäähtyneiden kuppikakkujen päälle. Viimeistelyksi vielä vähä nomparelleja ja kyllä tuli nättejä! :D

Sen verran haukkasin yhdestä kuorruttamattomasta, että uskalsin viedä kupfinsseja kaverille. Eikun pakettiin ja menoksi. Ja kyllä kelpas. Keitettiin kahvit ja syötiin kupfinssit ja hyvää oli. Kaikesta sähellyksestä huolimatta! 

Pistin tohon nimeen ton tuplasukaaln, kun lisäsin alkuperäsestä reseptistä poiketen
oikeen oikeetakin suklaata taikinaan. Lisäkis tein vielä suklaisen kuorrutuksenkin, ni kyllä
se nyt ainakin tuplasuklaa on? :)

Lisää omenista

Ensimmäinen versio.

Leivoin viime torstaina omenaisia kuppikakkuja, mutta kirjottaminen ei jotenkin inspiroinut sillon, lisäksi en ollut oikeen tyytyväinen aikaansaannoksiini... Siis hyvää tuli, mutta koostumus ei jotenkin ollut oikea. Opiskelin aikoinaan alaa, jossa kehiteltiin reseptejä - ei liity mitenkään leivontaan tai ruuanlaittoon, mutta siinäkin punnittiin aineosia ja sekoiteltiin niitä keskenään ja jännitettiin lopputulosta. Se oli kivaa! Se oli jotain mistä nautin ja mitä ehkä kaipaankin. Siispä... ei muuta kun testailemaan! Tiedän suunnilleen, mitä mikäkin aine tekee taikinassa... en tarkalleen, niin kuin opiskeluaikojen reseptien raaka-aineista, mutta suunnilleen ja nyt tietenkin on uusi hieno tilaisuus opetella lisää näistä raaka-aineista. Joka tapauksessa tässä olisi siis resepti jonka tein sillon torstaina, alkuperäinen löytyy täältä...

apple cupcakes:

Resepti on muunneltu sitä mukaa, kun aineita lisätty taikinaan!

3 dl jauhoja, 1 tl soodaa, 1 tl kanelia, ½ tl muskottipähkinää, 60 g pehmeää voita, 2½ dl sokeria (vähempikin olis riittänyt!), 1 muna (laitoin jostain syystä kaksi), 1 tl vaniljasokeria, 4-5 dl omenaraastetta (tai oman maun mukaan)

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Toisessa kulhossa voi ja sokeri vatkataan kuohkeaksi (juu... siis ei onnistunut näillä määrillä!) Lisää kananmuna sokeri rasva seokseen. Lisää omenaraaste ja lopuksi kuivat aineet. Sekoita tasaiseksi. Jaa taikina muffinivuokiin (alkuperäisen reseptin mukaan 2 tusinaa, mä sain aikaseksi 14). Paista 175 asteessa 15-20 minuuttia.

Muffinit... kuppikakut on tosi hyviä, mutta noitten syöminen on aika haastavaa - se hajoaa jo siinä vaiheessa, kun yrittää irrottaa sitä paperivuuasta. Pitäis varmaan kokeilla tehä toinen satsi ja säädellä siinä vähän ainemääriä. Hmmmm...

Kuppikakut oli yön yli muovipussissa ja voila vai miten ne sanoo, ni irtosivat paperista melkeenpä itestään sitten.. Mutta on aika taturaasia, eli kokeelepas leipoa vielä toisen satsin näitä... Samalla pääsen ekan kerran ite kehittelemään taikinaa. En sitte tierä mitä tästä tulee, mutta aijon ny kumminskin kokeella.

Ja toinen.

apple cupcakes version 2:

3 dl jauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 1 tl kanelia, 1 tl muskottipähkinää, 75 g pehmeää voita, 1½ dl sokeria, 1 muna, 1 tl vaniljasokeria, 2½ dl omenaraastetta

Vatkataan voi ja sokeri kuohkeaksi, lisätään muna. Toisessa kulhossa sekoitetaan loput kuivat aineet keskenään. Raasta omenat ja lisää voi-sokeri-muna seokseen, lisää kuivat aineet ja sekoita tasaiseksi. 

Taikina vaikuttaa paljon jämäkämmältä kuin edellinen... Jos teen vielä uuden version tästä samasta taikinasta, niin voisi kokeilla lisätä ½ desiä maitoa taikinaan...

Uuni 175° ja paistoaika 15-20 minuuttia.

Omituista - näistä tuli ihan eri värisiä, kun ensimäisen version kuppikakuista... Sitä paitsi - nämä näyttää muffinsseilta! Nyt odotellaan, että jäähtyvät, niin päästään tutkimaan vielä tarkemmin, mitä tuli leivottua? :D

Hmmm... ihan hyvää, paljon kuivempi kun ensimäinen versio, mutta ei silti liian kuiva... Ehkä vähän enemmän olisi voinut laittaa omenaa.

No joo - ens viikolla sitte joku uus resepti. Tai ehkä kehittelenkin jonkun ihan oman reseptin... Mitäs siihen sanotte? :D

Tuli vähä semmonen sörsselsön

Karviaishilloke kuppikakkuja.

Joskus olis paree vaan olla tekemättä mitään, mutta ku se jääkaappiin unohtunu kermaviili oli jo korkia aika käyttää pois. Eli lähin sitten tekemään testing-kuppikakkuja. Alkuperänen resepti löytyi maku.fi sivustolta. Varsinaista kuppikakku reseptiä en muutanut muuten kuin, että korvasin herukat karviaisilla ja karviaiset keittelin hillosokerin kanssa hillokkeeksi.

Elisan kuppikakut karviaishillokkeella:

Kuvajärjestys on nyt vähän
sekainen, mutta nämä on
tullu jo uunista ulos.

125 g leivontamargariinia, 1½ dl sokeria, 2 kananmunaa, 3½ dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 200 g kermaviiliä, 2½ dl karviaisia, 1 dl hillosokeria

Keitin ensin karviaisia pikku kasarissa (voi lisätä tilkan vettä, jos tuntuu hullulta alkaa keitellä pelkkiä karviaisia), kun karviaiset alkoi hajota lisäsin hillosokerin. Sitte hiljalleen kiehutellen ja sekoitellen, niin kauan että kaikki karviaiset ovat hajonneet.

Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kermaviilin kanssa taikinaan. Jaa nokare taikinaa vuokiin. Lisää teelusikallinen karviasihilloketta vuokiin. Itse tein kahdella eri tavalla; toisiin vuokiin tein taikinaan syvennyksen jonka täytin hillokkeella ja toisissa vuoissa sekoittelin hilloketta taikinan kanssa sekaisin. Jaa loppu taikina vuokiin, joko hillokken päälle tai sekoitellen. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Minähän laitan nämä kolme kuvaa vierekkäin! Siis kun ei millään meinannut bloggerilla niitä vierekkäin saada, ni askartelin photoshopilla kollaasin. Eiks tullu hiano? Nimim. tooooosi paljon photoshoppia käyttänyt! ;D
Mutta kollaasissa siis tapahtuu: noin puoleen kakkusista sekoittelin hillokkeen taikinaan ja toiseen puoleen laitoin vain nokareen keskelle leivosta. Tähän taikinaan olis kyllä sopinu ihan oikeen marjat paremmin!

No muffinssejahan niistä tuli - eiku - kuppikakkujakos nämä oli? Hmmm.. Ja 12 kappaletta tein, mutta taikinaa jäi yli että 14 varmasti olis saanu helposti. Ja hillokkeen olis ehkä voinu sekottaa ihan kokonaan taikinaan, samalla kun kermaviilinkin tai sitten olis kannattanu enne käyttää pilkottuja karviaisia vaan.

Haukku semmosesta missä on hilloke vaan keskellä.
Sehän on ontto!? 8-O
Mutta maku ratkaisee ja hyvää on kumminki! :D

 Postkriptum:

Nopea ja helppo... varsinkin jos korvaa hillokkeen marjoilla. Kuten aikaisemmassa karviaismarja muffinssi ohjeessa totesin; kohmeisia karviaisia on todella helppo leikata, eli jos käyttää oikeen marjoja, niin pakastetut käy tähän enemmän, kuin hyvin. 

Karviais... kuppikakku - muffinssi? Karviaiskupfinssi! :D

Karviaiskupfinssi

Kävin eilen marjavarkaissa kääpiölinnan puutarhassa! Saaliina 2,5 litraa karviaisia ja noin 2 litraa vadelmia. Oon aika törkee varas, kun laitoin vaan viestin puhelimeen, että täälä mä oon teirän marjapuskissa. :D Suurin osa marjoista pääsi pakkaseen odottelemaan, mutta pari pientä nyssykkää karviaisia jäi jääkaappiin. Toinen syömä marjoiksi semmosenaan ja toinen odottamaan viikon leivonta operaatiota.

Tämän viikon resepti on muunnelma. Löysin karviaiskakku haulla kirsikkakakku reseptin, joka on alkujaan ollut siis karviaiskakku. Olen jo kerran aikaisemminkin tämän blogin "historian" aikana tehnyt muffinsseja tai paremminkin kuppikakkuja, kuivakakku reseptillä. Nyt lähden siis muuntamaan kirsikka-/karviaiskakku reseptiä muffinssi reseptiksi. Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että olisi pitänyt perustaa vaikka joku salaattiblogi ennemmin, kuin tämä muffinssi/kuppikakkublogi, kun ei oikein ole noita syöjiä näille leipomuksille... Mutta josko nyt kokeilen vaikka pienentää näitä reseptejä ensin... Eli en vielä luovuta - vaan jatkan valitsemallani linjalla - toistaiseksi..

Karviaismuffinssit:

Ja tämän verran jäi hilloa
vielä jäljelle, kun muffinssit
oli jo uunissa!

2 munankeltuaista, 37½ g voita, 1 dl sokeria, 1,5 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 2 munanvalkuista, n. 2 dl karviaismarjoja, 1 rkl hunajaa, 2 rkl hillosokeria
(Määrät on nyt siis puolitettu. Tuskin tuo voin määrä tarvii noin tarkka olla?)

Keittelin karviaisia pienessä kasarissa hunajan kanssa. Kun ensimäiset karviaiset alkoivat hajota, muuttuui keitos melko nestemäiseksi, joten päätin lisätä vielä pari ruokalusikallista hillosokeria. Kenties olisi voinut jättää hunajan käyttämättä ja laittaa alkujaankin vain hillosokeria, mutta jostain

nyt tuon hunajan keksin ja sitä kokeilin.

Vatkaa keltuaiset, sokeri ja rasva kuohkeaksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Tässä vaiheessa taikina muuttuu tönköksi... semmoseksi murotaikinamaiseksi ja alkaa epäilyttää, että voiko tällä reseptillä mitään muffinsseja tai kuppikakkuja tehdäkkään? Mutta jatketaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja yhdistä taikinaan ensin puolet vaahdosta ja sitten loput varovasti käännellen.

.....ja sitten vielä lusikallinen
taikinaa päälle.

Lusikallinen taikinaa vuan pohjalle.
sitten lusikallinen karviaishilloa....

Laita muffivuokiin ensin kerros taikinaa, sitten jäähdytettyjä karviaisia ja lopuksi vielä kerros taikinaa. Juu... Karviaisia olis riittänyt puolet! Eli 1 dl karviaisia riittää vallan mainiosti tämän kokoseen taikinaan, tai jos haluat tehdä sen tupla taikinan, niin sitten varmaan riittää tämä 2 dl ja sitä saattaa kyllä silti jäädä? Tein 6 muffinssia, mutta taikinaa oli kyllä tosi jämptisti, eikä se riittänyt peittämään kokonaan karviaishillo kerrosta, että ehkä 5 olis ollu helpompi tehdä. Mutta kohtahan se nähdään mitä sieltä uunista sitten tulee, että onko ihan floppi tämä oma muunnelma tästä reseptistä? :D

Paista 200 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Valmiit karviaismuffinssithan näyttää aikasta hyvältä!

Oho. Tulipas niistä muhkeita! Eli ehdottomasti 6 muffinssia tällä ohjeella.
Ja karviaishilloa sais laittaa enemmän! Ehkä sitä vois sekottaa sen taikinan sekaan vähän tai jotenkin painaa siihen muffinssiin jonkun kuopan jonka täyttää tai jotain, mutta sais olla enemmän. Kompensoin sitä sitten laittamalla muffinssin päälle kermavaahtoa johon oli sekotettu turkkilaista jugurttia ja siihen vielä päälle sitten karviaishilloa... Ihanan kirpeetä! Nam!

Mmmmm...
Aikasta hyvää. Ite muffinssissa olisi saanut
olla enemmän karviaishilloa!

Päälle kermavaahtoa johon on sekoitettu
pikkuisen turkkilaistajugurttia ja vaniljasokeria.
Ja vielä kirpeää karviasihilloa.

Postskriptum:

Mulla oli muuten noita karviaisia 2,5 dl ja käytin siis siinä niitä keitellessäni 1 ruokalusikallisen hunajaa ja 2 ruokalusikallista sitä hillosokeria. Ja olis siis kovasti voinut olla vaikka vähän enemmänkin sitä hillosokeria, eli jos nyt käyttäis sen 2 dl karviaisia niin varmaan voi laittaa 3-4 ruokalusikallistakin sitä hillosokeria ja hunajan käytön saa kaikki sitten päättää ihan itse! Sekun on sitten ihan makuasia. 

Niin ja se miksi rupesin jälkikirjoitusta kirjoittelemaan, niin pohdin tuossa, että olisikohan tämä nyt kumminkin sitten enemmän kuppikakku resepti, kuin muffinssi? Ikuinen pohdinta... ota siitä nyt selvää sitten. :)

Rhubarb Cupcakes

Vielä on raparperiä jäljellä! Yhdet raparperi kuppikakut vielä (ainakin yhdet). Reseptin olen suomennellut täältä. Reseptissähän käytetään tietenkin "cup" mittaa, niin ensin pitää selvittää mitä se mahtaa käytännössä tarkoittaa? Wikipedian mukaan "United States customary cup" = 236,588 ml, eli siis vähän alle 2,5 desiä olisi kuppi. No mullahan sattuu olemaan 2,5 desin mitta ja sitten kun lähdin sitä lähemmin tarkastelemaan, niin siinäpäs olikin cup-mittataulu toisella reunaa ja se tosiaan on vähän alle 2,5 desiä se yksi "cup". Oonpas mä ollut joskus kaukaa viisas, kun olen mennyt tollasen mitan ostamaan. Muistan leiponeeni joskus mumman vanhoilla resepteillä ja niissä käytettiin kanssa kuppi mittaa, mutta se oli kahvikuppi... Se semmoinen perinteinen vanhanajan piskuinen posliinikuppi. Eli kai se sitten vaan niin on, että sielä Ameriikoissa kaikki on aina suurempaa.

Raparperi kuppikakut

Taikina:

Nää on aika hyvän kokosia,
nämä mun raparperini. :)

(käytän nyt mittayksikkönä sitä cup sanaa, eli voitte kertoa kaiken semmosella 2,4 desillä, niin osuu kai aika lähelle totuutta!?)

1/2 cup raparperi pyrettä (ohje seuraa myöhemmin), 1 1/2 cup jauhoja, 1 tl leivinjauhetta, ripaus suolaa, 1/4 cup maitoa, 1/4 cup pehmeää voita (sanoisin n. 50g), 1 tl vaniljaa (Pistän vaniljasokeria, kun muuta ei nyt juuri ole kaapissa. Tiedä sitten tarkoitetaanko tuossa jotain muuta?), 1 cup sokeria, 2 munaa

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola. Toisessa kulhossa vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat, maito, vanilja ja pyree. Sekoita. Lisää kuivat aineet ja sekoita. Kaada vuokiin. Uuni 350° F, elikkästä n. 175° C ja paisto aika noin 20-25 minuuttia.

Ohjeen mukainen kuorrutus: 

1/2 cup pehmeetä voita, 1/2 kylmää raparperi pyrettä (ohje seuraa edelleen myöhemmin), 5-6 cup tomusokeria (Jaiks! Kuin paljon tätä kuorrutetta taas oikeen tehdään?), 1/2 tl vaniljaa (jälleen sokeri semmosta aijon käyttää). 

Vatkaa yhteen voi, raparperi ja vanija. Lisää hiljalleen tomusokeri, kunnes kuorrutteen koostumus haluamasi. Siis tätä olisi tarkoitus pursottaa kuppikakkujen päälle. Kuorruta jäähtyneet kuppikakut.

Ja sitten se Pyree ohje viimeisenä, kannattaa tietenkin tehdä ensimäisenä :D

4 cup raparperiä

Sekoita tehosekoittimella raparperit, lisää vettä jos tarve. (Sauvasekoittimella ei onnistunut, joten hyppäsin suoraa seuraavaan vaiheeseen.) Keitä pyrettä matalassa lämpötilassa, kunnes se on vähentynyt noin puoleen (Siis jos se on valmiiksi jo ajettu puoleen sillä tehosekoittimella, eli minun pitäsisi saada vähentymään noin neljäsosaan.) Valmista pyrettä pitäisi siis olla n. 1 cup. Puolet käytetään taikinaan ja puolet kuorrutukseen.

Tästä on vielä piiiiitkä matka siihen,
että raparperi on keittyny kasaan.

Oikeesti tossa pyreessä menee kyllä aikaa, kun sitä hiljalleen keittelee kasaan, että ehkä voisi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä. Ja jos haluaa talven aikana vaikka joskus näitä leipoa, niin voisi keitellä toisen satsin valmiiksi pakkaseen ja sulatella sitten vaan sieltä, kun tarvitsee. 

Tein muutaman pikku muutoksen matkanvarrella. Eli pilkoin raparperia noin litran verran, Valmista pyrettä tuli n. 3 dl jonka jain siten, että taikinaan laitoin 2 dl ja kuorrutteeseen säästin 1 desin. Tämä siksi, että tuola blogissa mistä reseptin lainasin, oli puitu kuorrutuksen koostumusta, joka ilmeisesti oli hyvin juoksevaa... Ja joku oli myös kritisoinut, että kuppikakussa ei ollut riittävästi raparperin makua. No taikina nyt ainakin maistuu mukavasti raparperiltä. Tuolla rasvan ja sokerin suhteella, en kyllä saanut vaahtoa aikaiseksi, mutta ajattelin että olkoon; lisään munat, niin eikö se siitä sitten vaahtoonnu? Eli jos teen näitä toiste, niin muistutus itselleni: vaahdota ensin munat ja sokeri, lisää sitten vasta rasva.

Kohospa ne mukavasti.

Muffinssit uunista ulos. Eiku? Näittenhän piti olla kuppikakkuja? Hmm... Tottakai piti heti murtaa pala ja vähän maistaa. Mielestäni raparperi maistuu leivoksessa ihan riittävästi (ainakin juuri uunista ulos tulleena). Nyt jäähdyttelyt ja sitten kuorrutuksen tekoon. Tässä välissä varmaan ehtii imuroida? :D

Oma versio kuorrutuksesta:

Raparperi kuppikakut kuorrutusta
vaille valmiina

50 g pehmeää voita, 1/2 dl raparperi pyrettä, 2 1/2 dl tomusokeria... Tässä vaiheessa väri on vähän... Ei niin kauheen herkullinen. No lisäsin 1/2 dl mansikka tomusokeria. Väri parani, mut kaash kun se on äitelän makusta. Lisäsin loput raparperi pyreet, eli toinen 1/2 dl. No sitten se muuttu juoksevaksi. Lisää tavallista tomusokeria 1/2 dl. Nyt maku olis semmonen suht siedettävä - vähän mansikkaa ja vähän raparperiä (ja voita ja sokeria), mutta koostumus ei taida olla ihan paras pursottamiseen. En halua kumminkaan enää lisätä siihen sokeria, joten päätin laittaa kuorrutteen vähäksi aikaa jääkaappiin. Eikö se voi sen verran kylmety, että sitten voi kokeilla pursottamista. Kyllä se kermavaahto vaan on hyvää! Harmi kun ei nyt satu olemaan kaapissa sitä.

Kuorrutus jähmetty mukavasti jääkaapissa. Sitten vaan pursotus pussiin ja nopee pursotus.
Ja sitte kuppikakut taas äkkiä jääkaappiin, ennen kun kuorrute alkaa sulaa liikaa. :D
En oikeen hallitte näitä kuorrutteita vielä. Enkä varsinkaan näitä voikuorrutteita!

Postskriptumi

Tällä kertaa en mitenkään voi sanoa, että olis ollu helppo ja nopea resepti! :D Raparperin keittelyssä meni monta tuntia (ainakin se tuntu siltä). Enkä oo ihan sata prosenttisen varma, että oliko vaivan arvonen? Tykkään ite leivoksesta, vaikka se on jotenkin tivis ja enemmän muffinssimainen (ainakin mun mielestä siis), kun kuppikakkumainen. Ja voi kuorrute ei vieläkään voittanut mua puolelleen. Ostan huomenna kermapurkin, että saan oikeesti herkutella. 

Raparperimuffinssit

Tässä reseptissä sekoitetaan ensin kuivat
aineet keskenään, sitten muut aineet
keskenään. Ja lopuksi molemmat sekoitukset
keskenään. Helppoa ja nopeaa.

 No niin, tästä se sitten lähti. Raparperi on varsin ajankohtainen raaka-aine, joten siitähän täytyy sitten aloittaa. Reseptin löysin ihan googlettamalla ja kotilieden sivuilta löytyi siis tämä.

Kokeilin ensimäistä kertaa leipoa juoksevalla rasvalla ja täytyy sanoa, että ei paha. Toki nyt jos alan säännöllisesti leivoskella, niin sitten varmaan voin käyttää ihan oikeaa voitakin, mutta ihmiselle joka leipoo kerran / kaksi vuodessa, juokseva rasva voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Tosin nyt täytyy tähän väliin lisätä yksi eromääritelmä muffinssi vs. vuokaleivos asiassa, eli jossain luki myös, että muffinsseihin usein käytetään öljyä tai muita juoksevia rasvoja, kun taas vuokaleivoksiin sitten voita tai kiinteämpiä margariinejä.

Täydellisyyttä tavoittelevana ihmisenä (jaa niin minä vai?) jouduin leipomaan muffinssit kahteen otteeseen. Ensimmäiset nimittäin levisivät kuin ellun kanat... vai oliko ne munat? Ilmeisesti käyttämäni paperiset muffinivuuat olivat pienempiä, kuin kotilieden esimerkki leivoksissa käytetyt.Ensi yrittämällä tein siis 14 lätfinssiä (lätty+muffinssi=lätfinssi), toisella yrittämällä päästiin huomattavasti parempaan tulokseen ja mufineja tuli 20.

Ensimmäinen yritys

ja se toinen

Ja päällehän piti sitten vatkuttaa sitä kermavaahtoa. Ensimmäisen satsin joukkoon laitoin vähän maitorahkaa ja pikkuisen vaniljasokeri ja toiseen satsiin laitoin maitorahkan lisäksi vielä appelsiinituorejuustoa. Molempien versioitten kanssa tuoreita suomalaisia mansikoita. (Onko mitään parempaa edes olemassa, kuin tuoreet mansikat?) Ja kun mansikat ja kermat oli loppu, niin täytyy muistaa mainita, että muffinssit olivat ihan suussa sulavia ilman lisukkeitakin. Eli jos muoto ei ole kaikista ratkaisevin tekijä (tai jos on, niin käytä tukevampia vuokia), niin suosittelen muffinsseja lämpimästi. Oli namia!

Kermaa ja mansikoita päälle, niin ei yhtään tiedä, minkä mallinen muffini sielä alla on!

Resepti vielä nopeasti tänne loppuun, siltä varalta että linkki joskus katoaa:
5 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 2,5 dl sokeria, 1 rkl kanelisokeria tai kardemummaa (Kanelisokerit sekoittelen yleensä itse tarpeen mukaan, joten ensimäisessä muffinssi satsissa käytin teelusikallisen kanelia ja toisessa satsissa lisäsin vielä ripauksen kardemummaa.) Edellä olevat aineet siis sekoitetaan keskenään. Sitten sekoitetaan keskenään seuraavat; 3 kananmunaa, 1 dl öljyä tai juoksevaa rasvaa, 2 dl kermaviiliä ja 2,5 dl raparperia pieninä kuutioina. Ja sitten kaikki sekaisin keskenään. Jaetaan vuokiin ja paistetaan uunista riippuen 180-200 asteessa 15-20 minuuttia. (Itse käytän kiertoilmauunia, joten valmista tulee usein pikkuisen pienemmillä lämmöillä.)