Hei ja anteeksi

Olen kyllä leiponut, mutta vanha kamera on takunnut, en ole saanut uudelle tietokoneelle asennettua ohjelmia (vaikka uus kone ollu käytössä jo monta kuukautta) - nyt en meinaa saada vanhaa tietokonetta auki, että saisin sieltä tarkistettua muutamia asetuksia ja huoh.... Ja tänne kasaantuu haasteita ja tunnustuksia... Totta kai olen kovin otettu kaikista kunniamaininnoista, mutta juuri nyt ei vain ole niiden aika... Yritän laittaa merkille, missä kohtaa mikäkin tunnustus ja haaste on ja sitten joku kerta kirjoitan teille oikeen kunnon sikermän niistä. Eilen ostin uuden kameran ja tänään olen asentanut kauhean määrän tavaraa uudelle tietokoneelle, vielä kun saan tuon vanhan kompuran aukeamaan, niin ehkä tämä tästä!?

Mutta! Pakko sanoa vielä - mutta - En ehkä tule nyt seuraavaan pariin kuukauteen kirjoittamaan ihan joka viikko, mutta en missään tapauksessa ole lopettamassa blogaamista. Lupaan leipoa ja blogailla jatkossakin. :)

Jotain muffinsseja on tullut leivottua tässä hiljaiselonkin aikana. Niistä seuraavaksi.

mini-mini muffinipelli isoveljen
kanssa kuvattuna.

Oli ihan ihan pakko ostaa iloleipurin lasten muffinipelli setti. Muffinipelli on piskuriikkinen ja mukana oli reseptikirja josta päättelin, että muffinipelli on ihan oikeasti tarkoitettu käyttöön. Ensimäiseksi pitikin testata yhtä reseptiä tästä mukana tulleesta kirjasesta.

Ruskeat mantelimuffinssit

1 muna, 1 dl sokeria, ½ dl öljyä tai sulatettua voita,1 dl kermaa tai maitoa, 2 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1 rkl tummaa kaakaojauhetta, 1 dl mantelirouhetta

Kaveri epäili mini-mini muffinssia
lihapullaksi. :D

1. Pane uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

2. Siivilöi jauhot, kaakaojauhe ja leivinjauhe kulhoon.

3. Lisää siihen mantelirouhe.

4. Vatkaa sokeri ja muna vaahdoksi.

5. Lisää vaahtoon öljy, kermaviili (kyllä - tässä kohtaa sanotaan kermaviili ja kun sitä sattui olemaan kaapissa, niin pökkäsin sitä taikinan sekaan) sekä jauhoseos.

6. Sekoita taikina kevyesti tasaiseksi, älä vaivaa.

7. Nostele taikina muffinivuokiin kahdella pikkulusikalla.

8. Voit painaa kuhunkin muffinssiin koristeeksi kuoritun mantelin.

9. Kypsennä 12-14 minuuttia.

Hmmm... Siis on ihan mahdollista tehdä mini-mini muffinsseja! Mutta jopa tällä yhden kananmunan reseptillä tulee 12 mini-mini muffinssin lisäksi vielä 4 isompaa! Muffinssit ei kuitenkaan ollut kovin kummallisia - näitä tuskin tulee tehtyä toista kertaa. Mutta mini-mini muffinipelliä tulen varmasti kokeilemaan toistekkin! 

Ystävänpäiväksi halusin leipoa jotain pientä kivaa ja löysinkin kivan oloisen reseptin "Kuppikakku päivässä pitää onnellisena" kirjasta.

Siis tätähän oli ihan pakko testata!
Ihan tosissaanko se hillo jätetään
tuohon taikinan päälle?

Hillopiilokuppikakut

175 g jauhoja, 1 rkl leivinjauhetta, 1 rkl vanijlakreemijauhetta, 175 g pehmeää voita tai margariinia, 175 g sokeria, 3 kananmunaa kevyesti vatkattuna, 1 tl vaniljauutetta, 70 g vadelmahilloa, (tomusokeria viimeistelyyn)

Kuumenna uuni 190 asteeseen. Aseta muffinipellille paperivuuat. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja vaniljakreemijauhe isoon kulhoon. Lisää voi, sokeri, munat ja vaniljauute ja vatkaa seos tasaiseksi sähkövatkaimella. 

Ja ihan totta se on!
Taikina kohoaa tai hillo vajoaa
tai ihan miten päin vaan,
mutta tämä tekniikka siis todella toimi!?

Lusikoi taikina paperivuokiin ja pane kunkin kuppikakun keskelle puoli teelusikallista hilloa painamatta sitä taikinan sisään.

Paista kuumassa uunissa 15-20 minuuttia, kunnes kuppikakut ovat kohonneet, kullanruskeita ja tuntuvat kosketettaessa kiinteiltä. Siirrä ritilälle ja anna jäähtyä. (Hunnuta tomusokerilla)

Tomusokerin sijaan pursotin kuppikakuille
tuorejuustokuorrutteen.

Mistä tietää että on jo tovin harrastanut kuppikakkujen leivontaa? No siitä, että kun reseptistä raaka-aineista löytyy sellaisia nimikkeitä kuin; vaniljakreemijauhe tai vanijauute, niin kaikki löytyy jo valmiiksi kaapista! Vaniljakreemijauhe on kuitenkin vielä itsellekkin melko uusi tuttavuus, että sitä en osaa varmaksi sanoa, mihin ja miten se taikinassa vaikuttaa - onko kyseessä pelkästään maku vai vaikuttaako se jotenkin kenties siihen hillon "vajoamiseen"? Vaniljauutteen sensijaan voi korvata vaniljasokerilla. Ei se ihan sama asia ole, mutta sokerilla minä itsekkin vielä jokin aika sitten uutteen korvasin.

Vadelmahillon sijaan käytin vadelma-mansikkamarmeladia ja oli kuulkaa hyvää!

Ja siitä hillon "vajoamisesta" vielä kommenttina; tein kuppikakkuja pari satsia ja ensimäiset tein pienempiin vuokiin ja laitoin hilloa melko maltillisesti ja temppu toimi vallan mainiosti. Toisen satsin tein vähän isompiin vuokiin ja ahneuksissani laitoin hilloa het oikein kunnon nokareen ja tietäähän sen miten siinä sitten kävi - hillo oli vajonnut melkein kuppikakun pohjalle saakka. Mutta marmelaadina se kuitenkin pysyi nätisti kuppikakussa niin, että ihan hienosti pystyi paperin kuorimaan irti ja haukkaamaan ilman, että tarvi ruokalappua käyttää. :D

Sitruuna-porkkana-manteli kuppikakut

Austraalialaisesta amerikantuliais kirjasta (the complete series Cupacakes; Anthony Carroll) siis jälleen! Lemon carrot walnut cupcakes - kuka näitä nimiä oikeen keksii? Ja miksei neilikkaa mainita nimessä ollenkaan? Kun mä ainakin maistoin sen neilikan niissä ihan selvästi, vaikka sitruunaa laitettiinkin niin paljon, että itteä ihan epäilytti. Nämä kuppikakut tuli leivottua jo viime viikolla. Oon ollut huono blogaaja, kun en oo saanu aikaseksi kirjottaa reseptiä tänne. Kuviakaan en tullut ottaneeksi, kun vasta valmiista kuppikakuista, mutta eikö nekin kuvat nyt riitä. Niin ja käytin siis mantelirouheen lopun, mikä sattu kaapista löytymään... eli saksanpähkinä jäi nyt näistä kuppikakuista pois. Katsotaas miten muistan vielä, kuika tuli reseptiä säädettyä leipoessa.

SITRUUNA-PORKKANA-MANTELI KUPPIKAKUT

Alkuperäinen resepti:

2 munaa, 1 kuppi hienoa sokeria, ¾ kuppia kasvisöljyä, ½ kuppi sirtuunamehua, 2 kuppia jauhoja, 1 tl jauhettua kanelia, 2 tl leivinjauhetta, ½ tl jauhettua neilikkaa, ¾ kuppia porkkanaraastetta, yhden sitruunan kuori raastettuna, ½ kuppia saksanpähkinä rouhetta.

Oma versio:

2 munaa, 2½ dl sokeria, 1¾ dl rypsiöljyä, 2 sitruunan mehu (tuntu paljolta ja oli tosi paljon), 5 dl jauhoja, 1 tl kanelia, 2 tl leivinjauhetta, ½ tl jauhettua neilikkaa, 2 dl porkkanaraastetta, 1 sitruunan kuori raastettuna, 1 dl (vähän vajaakin - kaikki mitä oli jäljellä) mantelirouhetta 

Vatkaa munat, sokeri, öljy ja sitruunanmehu, kunnes seos on tasainen ja kermainen. Toisessa kulhossa sekoita kaikki kuivat aineet, paitsi mantelirouhe. yhdistä seokset. Vatkaa taikinaa 5 minuuttia (no en kyllä vatkannu... mut aika kauan kuitenkin). Lisää porkkana, sitruunan kuori ja sekoita. Kääntele mukaan mantelirouhe. Jaa taikina vuokiin (kirjan mukaan 12, ite käytin pienempiä vuokia ja niitä tuli 24) ja paista 175 asteessa noin 20-25 minuuttia. Anna jäähtyä täysin ennen kuorrutusta.

Alkuperäinen kuorrute:

1½ kuppia tomusokeria, yhden sitruunan kuori, 1 tl sitruunan mehua, 90 g pehmeää voita, 1 tippa oranssia elintarvikeväriä, ½ kuppia saksanpähkinän palasia

Oma kuorrute: 

40 g leivontamargariinia, ¾ dl tomusokeria, 1 tl vaniljasokeria, 1 tl vanillakreemi jauhetta, 1 tl vettä, 100 g tuorejuustoa, tippa punaista ja tippa keltaista elintarvikeväriä

koristeluun: mantelilastuja

Sekoita kuorrutteen aineet sähkövatkaimella hyvin keskenään. Kuorruta täysin jäähtyneet kuppikakut ja koristele lopuksi  mantelilastuilla.

Jos leipoisin näitä uudelleen, niin ehkä käyttäisin korkeintaan sen yhden sitruunan taikinaan. Mutta oikein syötäviä on näinkin.

Sitruuna on kaupassa

Tähän hommaan on tulossa jo selkeä rutiini. Aika hyvin viikossa? Tosin kameran unohdin taas leipoma vaiheessa. Mutta toki ne kuvat valmiistakin tuotteesta riittää? Ja toki jos kaikki raaka-aineet olisi valmiiksi ostettuna, niin sujuisi tosi-tosi sutjakkaasti tämä touhu. Sitruunaa tarvitaan onneksi vain kuorrutukseen ja sen voisi kenties korvata jollain muullakin; esimerkiksi sillä appelsiinituorejuustolla jota käytin viime viikolla. Se vain, kun tulin käyttäneeksi senkin jo loppuun. Joka tapauksessa tänään siis vuorossa porkkanamuffinit. Valkkasin reseptin Pirkka.fi sivustolta, pienensin sitä vain puolella.

Porkkanamuffinit:

Käytin siis tommosia värikkäitä dr.oetker
muffinivuokia. Taikinaa olis mahtunu
enemmänkin.

2 dl porkkanaraastetta, 2 dl vehnäjauhoja, 1,5 dl sokeria, 1 tl leivinjauhetta, n. 1 tl kanelia, 1/2 dl mantelirouhetta (hups laitoin melkeen desin), 50 g margariinia (käytin voita), 2 kananmunaa
kuorrutus: 100 g tomusokeria, 1/2 dl tomusokeria, 1/2 tl vaniljasokeria, 1 rkl sitruunamehua
Koristeeksi: raastettua sitruunankuorta tai mantelirouhetta


Sulata ja jäähdytä rasva. Kuori ja raasta porkkanat. Sekoita kuivataineet keskenään. Riko munien rakenne ja sekoita joukkoon rasva ja porkkanaraaste. Jaa taikina muffinivuokiin. (Vuuat saa ihan oikeasti täyttää melko täyteen... Periaatteessa puolitetulla reseptillä olisi tullut 6 muffinia - tein 10. Ehkä olisi voinut vielä täydempään laittaa vuuat, eli kenties 8 muffinia tällä ohjeella. Toki riippuu myös vuuista.)
Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. (Kiertoilmalla säädin lämmön semmoseen 180 asteeseen.)

Muffinit tuli jo uunista. Taidan hypätä pyörän selkään ja käydä ostamassa yhden sitruunan. Jähtyvät sillä aikaa.

Sitten kun on hakenut sitruunan kaupasta (oli muuten varsin valjun värisiä ja jotenkin surkeen näkösiä), voi tehdä kuorrutuksen. Aineet sekoitetaan vaan keskenään ja päällystetään jäähtyneet muffinit kuorrutuksella. Koristeluun sitä sitruunankuorta suikaleina tai mantelirouhetta... Itse jätin nyt kyllä koristelematta. Kuorrutus maistuu yllättävän vahvasti juustolta. Makuun vaikuttanee myös tuorejuuston merkki. Itse käytin tällä kertaa Philadelphia tuorejuustoa. Ehkä kuorrute siitä vielä makuuntuu, kun hetken odottaa.

Tosi yksinkertanen ja nopee resepti.
Hyvääkin meinais olla.

Itse muffini on koostumukseltaan tiiviimpi ja kuivempi kuin edellisen reseptin muffinit... paitsi että nehän olikin vuokaleivoksia! Taas päästiin puimaan tätä eroa. Valmiissa tuotteessa ero ei ole ihan suuren suuri, paitsi kenties sen kosteuden suhteen ja vähän myös kuohkeuden. Valmistuksessa löytyy se varsinainen ero, eli toisessa vatkataan voi ja sokeri kuohkeaksi ja toisessa vain sekoitetaan aineet keskenään. Ero ei ole suuren suuri, mutta leivos on ihan eri!? :D

 Ja loppuun vielä maininta hauskasta sivutuotteesta, joka tässä on kehittynyt. Sekoitetaan kermavaahtoa, rahkaa tai jogurttia ja paloiteltuja mansikoita keskenään. Lopuuksi murustetaan sekaan vielä yksi raparperivuokaleivos tai muffinssi. Nam nam!

Pieni sortuma

Lahjoja rakkaalta <3

Niin niin... Toiset leipomukset tälle viikkoa! Syyttäkää Iituntiltua! ;D Tulla tupsahti tuossa yks päivä ovelle ja toi mulle työkaluja. Hassu Iituntiltu ja niin rakas ja ihana <3 Kiitos ihana.

Tuossa paketissa on muffinssi resepti! "Cupcakes with fruit frosting - for 6-muffin pan". Niin siis vuokaleivoksia. Ja oikeesti - kuuden muffinssin taikina. No kyllähän sitä nyt kuuden muffinssin verran voi tehdä ylimääräistä per viikko!?

Suomentelin reseptin parhaan taitoni mukaan:

Taikina: voita 75 g, sokeria 75 g, 1 muna, 70 g jauhoja, 10 g mantelirouhetta, 1/4 tl leivinjauhetta, 1/4 tl soodaa, 25 ml maitoa, 25 ml vähärasvaista jogurttia (1,5%)
Kuorrutus: 60 g pehmeää voita, 150 g tomusokeria, 70-75 ml hedelmä pyrettä
(Näiden hedellä nimitys on aika lavea, ehdottavat käytettäväksi mm. mansikkaa, vadelmaa, karhunvatukkaa, persikkaa, aprikoosia. Nämä kuulemma ovat hedelmiä, jotka on helppo vaikka siivilän läpi painamalla pyreyttää... )

Tämän päivän teema tuntuu olevan;
lahjaksi saadut työvälineet ja
raaka-aineet. :)

Omistan keittiövaa'an. Olen saanut sen joskus lahjaksi isotädiltäni. Sitä en tiedä, onko se ollut alkujaan joku kylkiäis lahja vai kirpparilöytö, mutta joskus hän sen minulle lahjoitti ja mukana tuli ohjeistus, että jos sille ei ole käyttöä, niin tuoda sitten takaisin. No se on ollut pöydällä ihan esilläkin, mutta toiminut pääsääntöisesti sipulipurkkina. Ja jokun aika sitten siirsin sen kaappiin. No nythän sille tuli sitten käyttöä, kun oli noin amerikkalainen tuo ohje, että sokeritkin oli merkitty painon mukaan. (Pitää vissiin  tuo hylly käydä kumminkin pyyhkäsemässä, kun näyttää sinne vähän tomusokeria varisseen!? :D ) Hyvin tuntu toimivan. Kiitos isotäti! No kai ne olisi voinut muuttaa dl mitoiksikin nuo määrät, mutta eikö se nyt ollut hyvä, että tuli lahjalle viimeinkin käyttöä... Oikeen omassa tarkotuksessaan.

Kuppikakkujen valmistus ohjeen suomentaminen olikin hauskaa, kun piti arvuutella, että ihan tosissaanko ne käskee sen voin hakata, vai olisko se kumminkin vatkata - kun lopputulos pitäisi olla kuohkeaa?

Eli leivonta ohjeet vähän sinne päin:

Vatkaa voi ja sokeri kunnes kuohkea. Lisää muna. Yhdistä; jauhot, mantelirouhe, leivinjauhe ja sooda. Sekoita maito ja jogurtti (Käytin muuten bulgaariaa. 3,5 %, että rasvasempaa, kun ohjeessa neuvotaan.) Niin joo... pitää sekoittaa reippaasti puulusikalla. En nyt kyllä käyttänyt puulusikkaa. Noinkohan ne tällä nyt meni pieleen nämä kuppikakaut? Sitten vaan yhdistetään kaikki keskenään ja jaetaan vuokiin.
Uuni 175, kiertoilmalla 160 ja 20-25 minuuttia.

Ja muffinssi-pannu käskettiin valmistella ohjeen mukaan... Mitään ohjetta ei vain ollut. Oletan kumminkin, että siinä tarkoitetaan rasvaamista ja jauhottamista. Itse kumminkin laitoin paperiset vuuat pannun kuppeihin ja taikinan sitten niihin. Ohjeessa sanotaan, että ottaa heti pois pannusta, kun tulee ulos uunista, mutta sekin tarkoittaa varmasti versiota, jossa leivokset tehdään suoraan pannuun. Otin ne nyt kumminkin heti ylös sieltä, jäähtyvätkin varmasti nopeammin.

Pari kuorrutettua kuppikakkua.
Ne on varmaan nyt pakko sitten syödä?

Kuorrutteen teko:

Vatkaa voi ja puolet tomusokerista kuohkeaksi. (Ihan tosi? Eikö se tomusokeri pöllähdä ilmaan, jos sinne sähkövatkaajan työntää? No sekoitin aluksi haarukalla, mutta tulin sitten kumminkin siihen tulokseen, että sähkövatkain käyttöön vaan.) Sekoitetaan joukkoon hedelmäpyree ja loppu tomusokeri. Käytin äitipuoleni tekemää omena-aprikoosi hilloa. Sokeria tulee kyllä nyt enemmä, kuin jos käyttäisi vain pelkkää hedelmää, mutta tässähän lähestyy jo taas uudet sadot. Pakko käyttää noita vanhoja pois.


Melkoisen tuhtia tavaraa tuo kuorrute. Rasvaista ja makeaa. Ja sitä on kyllä enemmän kun kuudelle... Tai riippuu siitä paljonko sitä tuohon kuppikakun päälle pitäisi laittaa? Itse kuppikakku oli kyllä herkullista. Tosi kuohkea ja mukavan kostea. Mantelirouhetta olisi ehkä voinut laittaa pikkuisen enemmänkin, mutta se lienee maku kysymys.

Nam nam. Kyllä on hyvää. 

Postskriptumi

Pakko käydä vielä tänne lisäämässä, että en kyllä pysty syömään tuota kuorrutetta. Ihan liian tuhti minun makuuni. Oli kuppikakku yön yli jääkaapissa ja kuorrutus oli kivasti jähmettynyt (no tietenkin, kun sehän on suurimmaksi osaksi voita), mutta ei... Jouduin kaapimaan pois. Mutta itse kuppikakut on kyllä tähän mennessä tekemistäni, ehkä melkein suosikki. Kunnes jälleen... :)