Sitruunaiset kuppikakut

Lemon cupcakes

Vaikka sadonkorjuu aika onkin parhaimmillaan, niin tein nyt kuitenkin tähän väliin jotain ilman ajankohtaista satotuotetta. Olen pahoillani, mutta näin nyt kävi. :D Löysin blogista; Painted By Cakes sitruunakuppikakkujen reseptin jota päätin lähteä testaamaan. Ohjetta seurasin lähes tulkoon niin kuin se oli kirjoitettu ainoastaan vaniljasokeria meni kokonainen teelusikallinen - se tuskin suuren suurta muutosta tekee!?

Jo monessa reseptissä testattu;
vuoat täytetään noin 3/4
ja yleensä toimii aikasta hyvin.

Sitruunakuppikakut:

2 dl vehnäjauhoja, 1 dl sokeria, 1 tl leivinjauhetta, ½ tl soodaa, 1 tl vaniljasokeria, ripaus suolaa, 1 dl öljyä, 1 kananmuna, ½ dl maitoa, 2 rkl sitruunanmehua, 1 sitruunan kuori raastettuna

Yhdistä kuivat aineet keskenään. Yhdistä nesteet ja sitruunan kuori keskenään, sekoita hyvin. Lisää kuivat aineet nesteseokseen ja sekoita tasaiseksi. Täytä muffinivuat 3/4 asti ja paista kuppikakut n. 180 asteessa 10-15 minuuttia riippuen kuppikakkujen koosta.

Käytin tällä kertaa noita pienimpiä
valkopilkullisia sinisiä vuokia.
Punaiset kukalliset vuuat
taka-alalla ovat kooltaan suurimmat
ja niitä en ole vielä testannut.

Muffinivuokia on olemassa niin monen moisia ja niin monen kokoisia, että on vähän vaikea määritellä, montako muffinia mistäkin reseptistä tulee. Tällä kertaa käytin vähän pienempiä vuokia ja kuppikakkuja tuli 12. Jos olisin käyttänyt isompia vuokia olisiko kuppikakkuja sitten tullut 6 vai 8 sitä on vaikea sanoa?

Kuorrute:

75 g leivontamargariinia, 1½ dl tomusokeria, ½ tl vaniljasokeria, 2 tl vettä, 200 g tuorejuustoa

Yritys hyvä kymmenen?
Veitsipyörteitä kuorrutteessa.

Valmista kuorrute vatkaamalla huoneenlämpöinen margariini, puolet tomusokerista, vaniljasokeri ja vesi keskenään sähkövatkaimella. Sekoita loput tomusokerista tuorejuuston kanssa. Lisää tuorejuustoseos margariiniseokseen ja sekoita kuorrute nopeasti tasaiseksi. Levitä kuorrute veitsellä täysin jäähtyneiden kuppikakkujen päälle.

Yritin tehdä veitsipyörteitä kuorrutukseen, mutta nyt oli vähän kiire ja kun ei ensimäiset kaksi oikeen onnistunut, niin päädyin vain tasoittelemaan kuorrutetta sillä veitsellä... Opettelen pyörteitä joku toinen kerta. Tarkempia pyörreohjeita löytyy Painted By Cakes blogista. :) Nomparelleja sentään kerkesin kaivaa jostain kaapin perältä kuppikakkujen koristeeksi. 

Mmmmm... NAM! :D

Kuppikakut säilytetään jääkaapissa, mutta ne kannattaa ottaa huoneenlämpöön hetki ennen tarjoilua, jotta kuorrute pehmenee ja maut tulevat hyvin esiin. 

Ja loppukommenttina: Helppo ja nopea ja herkullista! :)

Kauan aikaa jo haaveillut kerrostarjoiluastiasta ja sitten semmonen löytyikin siskon kaapista!
Sisko ei sitä kuulemma tarvitse, niin auliisti sitten sen minulle lahjoitti. Aijai tätä onnea!
Kiitos ihana <3

Postkriptum:

Unohdin mainita, että tällä kertaa tykkäsin jopa kuorrutteesta! En sitten tiedä, olisiko se tälläkään kertaa laskenut, jos se olisi pursotettu iso kasa kuorrutetta kuppikakun päällä, mutta näin kohtuullisena kerroksena se oli oikein hyvää... Tätä voidaan soveltaa myöhemmin ja kokeilla vaikka maustaa jollain... Esimerkiksi sitruunalla silloin, kun kuppikakku ei ole sitruunainen... Niin tai maustetulla tuorejuustolla... tai mansikkatomusokerilla (jos vielä uskallan kokeilla sitä)... hmmm... Eli tästä kuullaan varmaan vielä jatkossa lisää. :)

Karviais... kuppikakku - muffinssi? Karviaiskupfinssi! :D

Karviaiskupfinssi

Kävin eilen marjavarkaissa kääpiölinnan puutarhassa! Saaliina 2,5 litraa karviaisia ja noin 2 litraa vadelmia. Oon aika törkee varas, kun laitoin vaan viestin puhelimeen, että täälä mä oon teirän marjapuskissa. :D Suurin osa marjoista pääsi pakkaseen odottelemaan, mutta pari pientä nyssykkää karviaisia jäi jääkaappiin. Toinen syömä marjoiksi semmosenaan ja toinen odottamaan viikon leivonta operaatiota.

Tämän viikon resepti on muunnelma. Löysin karviaiskakku haulla kirsikkakakku reseptin, joka on alkujaan ollut siis karviaiskakku. Olen jo kerran aikaisemminkin tämän blogin "historian" aikana tehnyt muffinsseja tai paremminkin kuppikakkuja, kuivakakku reseptillä. Nyt lähden siis muuntamaan kirsikka-/karviaiskakku reseptiä muffinssi reseptiksi. Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että olisi pitänyt perustaa vaikka joku salaattiblogi ennemmin, kuin tämä muffinssi/kuppikakkublogi, kun ei oikein ole noita syöjiä näille leipomuksille... Mutta josko nyt kokeilen vaikka pienentää näitä reseptejä ensin... Eli en vielä luovuta - vaan jatkan valitsemallani linjalla - toistaiseksi..

Karviaismuffinssit:

Ja tämän verran jäi hilloa
vielä jäljelle, kun muffinssit
oli jo uunissa!

2 munankeltuaista, 37½ g voita, 1 dl sokeria, 1,5 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 2 munanvalkuista, n. 2 dl karviaismarjoja, 1 rkl hunajaa, 2 rkl hillosokeria
(Määrät on nyt siis puolitettu. Tuskin tuo voin määrä tarvii noin tarkka olla?)

Keittelin karviaisia pienessä kasarissa hunajan kanssa. Kun ensimäiset karviaiset alkoivat hajota, muuttuui keitos melko nestemäiseksi, joten päätin lisätä vielä pari ruokalusikallista hillosokeria. Kenties olisi voinut jättää hunajan käyttämättä ja laittaa alkujaankin vain hillosokeria, mutta jostain

nyt tuon hunajan keksin ja sitä kokeilin.

Vatkaa keltuaiset, sokeri ja rasva kuohkeaksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Tässä vaiheessa taikina muuttuu tönköksi... semmoseksi murotaikinamaiseksi ja alkaa epäilyttää, että voiko tällä reseptillä mitään muffinsseja tai kuppikakkuja tehdäkkään? Mutta jatketaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja yhdistä taikinaan ensin puolet vaahdosta ja sitten loput varovasti käännellen.

.....ja sitten vielä lusikallinen
taikinaa päälle.

Lusikallinen taikinaa vuan pohjalle.
sitten lusikallinen karviaishilloa....

Laita muffivuokiin ensin kerros taikinaa, sitten jäähdytettyjä karviaisia ja lopuksi vielä kerros taikinaa. Juu... Karviaisia olis riittänyt puolet! Eli 1 dl karviaisia riittää vallan mainiosti tämän kokoseen taikinaan, tai jos haluat tehdä sen tupla taikinan, niin sitten varmaan riittää tämä 2 dl ja sitä saattaa kyllä silti jäädä? Tein 6 muffinssia, mutta taikinaa oli kyllä tosi jämptisti, eikä se riittänyt peittämään kokonaan karviaishillo kerrosta, että ehkä 5 olis ollu helpompi tehdä. Mutta kohtahan se nähdään mitä sieltä uunista sitten tulee, että onko ihan floppi tämä oma muunnelma tästä reseptistä? :D

Paista 200 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Valmiit karviaismuffinssithan näyttää aikasta hyvältä!

Oho. Tulipas niistä muhkeita! Eli ehdottomasti 6 muffinssia tällä ohjeella.
Ja karviaishilloa sais laittaa enemmän! Ehkä sitä vois sekottaa sen taikinan sekaan vähän tai jotenkin painaa siihen muffinssiin jonkun kuopan jonka täyttää tai jotain, mutta sais olla enemmän. Kompensoin sitä sitten laittamalla muffinssin päälle kermavaahtoa johon oli sekotettu turkkilaista jugurttia ja siihen vielä päälle sitten karviaishilloa... Ihanan kirpeetä! Nam!

Mmmmm...
Aikasta hyvää. Ite muffinssissa olisi saanut
olla enemmän karviaishilloa!

Päälle kermavaahtoa johon on sekoitettu
pikkuisen turkkilaistajugurttia ja vaniljasokeria.
Ja vielä kirpeää karviasihilloa.

Postskriptum:

Mulla oli muuten noita karviaisia 2,5 dl ja käytin siis siinä niitä keitellessäni 1 ruokalusikallisen hunajaa ja 2 ruokalusikallista sitä hillosokeria. Ja olis siis kovasti voinut olla vaikka vähän enemmänkin sitä hillosokeria, eli jos nyt käyttäis sen 2 dl karviaisia niin varmaan voi laittaa 3-4 ruokalusikallistakin sitä hillosokeria ja hunajan käytön saa kaikki sitten päättää ihan itse! Sekun on sitten ihan makuasia. 

Niin ja se miksi rupesin jälkikirjoitusta kirjoittelemaan, niin pohdin tuossa, että olisikohan tämä nyt kumminkin sitten enemmän kuppikakku resepti, kuin muffinssi? Ikuinen pohdinta... ota siitä nyt selvää sitten. :)

Mites sitte karviaiset?

Eli alkais olla sitten karviaismarja sadon vuoro. Tykkään syödä ja säilöä karviaisia siinä vaiheessa, kun ne on melkein kypsiä, mutta ei ihan... Se se onkin sitten tarkkaa puuhaa. Kävin kaverin karviaispuskilla eilen ja ne on nyt silleen melkein - loppu viikosta vois olla kohillaan... ehkä? Riippunee taas näistä säistäkin vähän. No eilen sitten jo pakkaseen niitä kuitenkin laitoin, pienissä pusseissa, ihan semmosenaan. Teen niistä sitten talvella vispipuuroa ja kiisseliä. Nam nam. Mutta tokihan niitä täytyy nytten sitten kokeilla myös muffineihin! Valmiita ohjeita ei löytynyt äkkiseltään kovin montaa ja päädyin kokeilemaan karviaismuffinit ohjetta, jonka löysin blogista: maman keittiössä. (Löytyy muuten tästä lähin, myös lukuluettelostani!) Alkuperäisessä reseptissä käytettiin karviaissosetta, mutta minä sulatin vähän niitä eilen pakastamiani ja sitten vain pilkoin pienemmiksi. Kohmeisia karviaisia on muuten tosi helppo leikellä ja halkaisu pinta on välillä tosi kaunis, kun osuu oikeaan kohtaan.. Mutta tässä siis minun versioni reseptistä

Karviaismuffinit:

2 munaa, 2 dl sokeria, 1/2 dl juoksevaa rasvaa, 1 dl maitoa, 3 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 1 tl vaniljasokeria, n. 2,5 dl karviaisia.

Vatkataan munat ja sokeri vaahtoksi. Lisätään rasva ja maito. Lisätään vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanilja sokeri. Paloitellaan karviaiset ja sekoitetaan joukkoon. Jaetaan taikina muffinivuokiin (12 kpl) ja paistetaan 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. (Melkeen meni yli - huh. Heti meinaan poltaa kaikki, kun pitäisi oikeen olla tarjottavaksi asti huomenna. :D )

Ensimäinen haukkuhan on aivan pakko aina ottaa silleen melkeen suoraa
uunista tulleesta muffinista! Nyt joutu kyllä vähän puhaltelemaan,
kun marjat höyrys muffinin sisällä. :D

Ja taas kerran niin hyvää! Nam! Varmasti on hyvää se soseesta tehty versiokin, mutta hyvin voi käyttää marjoja sellasenaankin... Tai siis paloiteltuna. Ihan varma taas kerran, että näitten kanssa sopisi kermavaahto niin loistavasti, joten täytynee huomiseksi sellasta vielä järjestää, ennen kun tulee vieraita.

Ai niin... Ja oli muuten taas nopea ja helppo resepti! Suosittelen! :D

Marjoja marjoja

Niin hyvää. Nam nam! :)

Se on tämä sadonkorjuun aika, vaikka itse en kyllä ole mitään kasvattanutkaan... (nuo yrttiruukutkin tuola parvekkeella näyttää kuolleen kuivuuteen), mutta onneksi muut kasvattaa ja marjoja voi sitten ostaa torilta ja käydä noukkimassa suopeiden sukulaisten ja ystävien puutarhoista... Niin ja tietty metsästä, jos sielä ei joku tehonoukkia ole mennyt jo edellä ja vienyt saaliin mennessään. Tosin tiedä nyt sitten ehtiikö tässä tänä vuonnakaan itse sinne metsään saakka, vaikka mustikoista haaveilenkin. Mutta siis kävin vähän sukuloimassa ja tämän viikon muffinssit leivottiin sitten sielä. Koska syöjiäkin oli enemmän, niin leivottiin kaksi satsia, kahdella eri reseptillä ja mausteeksi laitettiin toisiin mustikoita (pakastimesta) ja toisiin mustia viinimarjoja (pakastimesta myös). Ja oli ihan hauskaa leipoa yhdessä siskon kanssa - välillä toinen sekoitti ja toinen lisäsi jauhoja ja seuraavan taikinan kanssa toisin päin. :D Hauskaa oli ja hyvää tuli!

Jotenkin hassu kirjottaa blogia nyt pari päivää leivonta projektin jälkeen, kun yleensä kirjoittelen siinä samalla leipoessani, mutta enkö minä nyt vielä muista mitä tehtiin ja kuinka, eli tässä tämän viikon reseptit.

Mustikkamuffinit:

Mustikkamuffinit oli aluksi ihan
 violettejä, mutta saivat
kuitenkin kauniin ruskehtavan pinnan.

Ilta-Sanomat 17.7.2012 - en löydä linkkiä reseptiin, mutta paperi versiossa se oli.

100 g pehmeää huoneenlämpöistä voita, 1 dl sokeria, 2 kananmunaa, 200 g vaniljarahkaa, 50 g valkosuklaata, 2 1/2 dl vehnäjauhoja, 1 dl mantelijauhetta, 2 tl leivinjauhetta, 1 dl mustikoita (Tai maun mukaan. Kyllä meillä tais olla vähän enemmän.), 1 tl perunajauhoja (jätettiin kyllä perunajauhot käyttämättä)

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sulata valkosuklaa. Lisää jauhot, rahka ja suklaa taikinaan. Pyöritä mustikat perunajauhoissa ja lisää taikinaan. Lusikoi taikina muffinivuokiin, noin12 kpl. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Hempeät muffinit:

Vähän jännittää ohkaset muffinivuuat,
kun ei ole muffinipelliä, mutta eipä
 se makuun vaikuta, vaikka
 ne vähän lösähtäisivät.

Alkuperäinen resepti on "Dr.Oetker Juhlitaan kevättä"-resepti lehdykästä.

2 kananmunaa, 2 dl sokeria, 2 dl maitoa (oho laitoin muuten vaan yhden), 1 dl öljyä (ei oliivi), 4 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 2 tl vaniljasokeria, hiukan suolaa

Ja sitten lisäsin parin desin verran mustia viinimarjoja, mitä siis alkuperäisessä reseptissä ei ollut.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää joukkoon maito ja öljy.  Sekoita keskenään jauhot, vanilijasokeri, leivinjauhe ja suola ja vatkaa seos taikinan sekaan. Lisää viinimarjat. Jaa taikina muffinivuokiin n. 16 kpl ja saa täyttää 2/3 vuoasta. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Eikä tullu viinimarjamuffinitkaan
 vuuista ulos, vaikka olikin hepposemmat vuuat.

Mustikkamuffini.

Viinimarja versio. Niin hyvää!

Kuorrutteeksi appelsiinituorejuustolla maustettua
kermavaahtoa ja nomparelleja. 

Mansikka-aika

Päälle tuorejuusto-kermavaahto
ja tuoreita mansikoita.

Joku minun sisimmässäni kapinoi kauheasti ajatusta vastaan, mutta kokeilin nyt kumminkin, laittaa tuoreita mansikoita muffinsseihin. Siis ei siinä varmaan mitään väärää ole, mutta nuo tuoreet ihanat mansikat on vaan niin nam, että ajatus niitten uuniin laittamisesta on jotenkin kamalan... kamala!? Ne on nyt sielä uunissa kumminkin, että kohta saadaan tietää oliko idea hyvä vai hyvin hyvä? Lähdin kokeilemaan reseptiä jonka löysin täältä. On kyllä niin perus resepti, että kuvittelisin onnistuvan ihan mutkitta... (Kannattikohan noin mennä sanomaan?) Mutta siis kirjoitellaan tänne vielä se resepti sitten.

Mansikkamuffinssit:

50 g voita, 3 kananmunaa, 2 dl hienoa sokeria, 1 dl maitoa, 4 dl vennäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, tuoreita mansikoita (laiton jonkun 12-15 kpl paloiteltuna)


Sulata voi. Vispaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää maito sekä voi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää ne taikinaan. Lisää tässä vaiheessa mansikat (tai millä nyt haluatkin muffinssit maustaa). Jaa taikina nokareina vuokiin ja paista n. 220 asteessa 15-20 minuuttia. Tein 12 kappaletta, mutta taikinasta olisi saanut jokusen enemmänkin... Varsinkin kun kohoavat hyvin.

Täytin vuoat melko täyteen.

Kohosivat aivan mahtavasti.

Tulivuorimuffinssi. :)

Wau! Näistähän tuli varsinaisia tulivuoria. Joku aiheeseen sopiva kuorrute ja näistä saisi vaikka lastenjuhliin (ja miksei ihan aikuistenkin) upeita tulivuorimuffinsseja. Itse ajattelin kuitenkin tällä kertaa kuorruttaa nämä kermavaahto-tuorejuusto kuorrutteella. Eli siis ihan vain sekoitin pikkuisen tuorejuustoa (appelsiini) kermavaahdon sekaan ja vaniljasokeria mausteeksi. Ja muutama tuore mansikka vielä kyytipojaksi.




 Taikinaan olisi voinut lisätä vielä teelusikallisen tai kaksi vaniljasokeria. Makeutta kyllä riittää, mutta vanilja olisi sopinut mansikan kanssa hyvin. Ja siitä että oliko tuoreitten mansikoitten uuniin laittaminen hyvä, vai oikeen hyvä idea, niin hyvää tuli! Nam nam! :)

Puolet yhdellä haukulla? Hyvää on!

Rhubarb Cupcakes

Vielä on raparperiä jäljellä! Yhdet raparperi kuppikakut vielä (ainakin yhdet). Reseptin olen suomennellut täältä. Reseptissähän käytetään tietenkin "cup" mittaa, niin ensin pitää selvittää mitä se mahtaa käytännössä tarkoittaa? Wikipedian mukaan "United States customary cup" = 236,588 ml, eli siis vähän alle 2,5 desiä olisi kuppi. No mullahan sattuu olemaan 2,5 desin mitta ja sitten kun lähdin sitä lähemmin tarkastelemaan, niin siinäpäs olikin cup-mittataulu toisella reunaa ja se tosiaan on vähän alle 2,5 desiä se yksi "cup". Oonpas mä ollut joskus kaukaa viisas, kun olen mennyt tollasen mitan ostamaan. Muistan leiponeeni joskus mumman vanhoilla resepteillä ja niissä käytettiin kanssa kuppi mittaa, mutta se oli kahvikuppi... Se semmoinen perinteinen vanhanajan piskuinen posliinikuppi. Eli kai se sitten vaan niin on, että sielä Ameriikoissa kaikki on aina suurempaa.

Raparperi kuppikakut

Taikina:

Nää on aika hyvän kokosia,
nämä mun raparperini. :)

(käytän nyt mittayksikkönä sitä cup sanaa, eli voitte kertoa kaiken semmosella 2,4 desillä, niin osuu kai aika lähelle totuutta!?)

1/2 cup raparperi pyrettä (ohje seuraa myöhemmin), 1 1/2 cup jauhoja, 1 tl leivinjauhetta, ripaus suolaa, 1/4 cup maitoa, 1/4 cup pehmeää voita (sanoisin n. 50g), 1 tl vaniljaa (Pistän vaniljasokeria, kun muuta ei nyt juuri ole kaapissa. Tiedä sitten tarkoitetaanko tuossa jotain muuta?), 1 cup sokeria, 2 munaa

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola. Toisessa kulhossa vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat, maito, vanilja ja pyree. Sekoita. Lisää kuivat aineet ja sekoita. Kaada vuokiin. Uuni 350° F, elikkästä n. 175° C ja paisto aika noin 20-25 minuuttia.

Ohjeen mukainen kuorrutus: 

1/2 cup pehmeetä voita, 1/2 kylmää raparperi pyrettä (ohje seuraa edelleen myöhemmin), 5-6 cup tomusokeria (Jaiks! Kuin paljon tätä kuorrutetta taas oikeen tehdään?), 1/2 tl vaniljaa (jälleen sokeri semmosta aijon käyttää). 

Vatkaa yhteen voi, raparperi ja vanija. Lisää hiljalleen tomusokeri, kunnes kuorrutteen koostumus haluamasi. Siis tätä olisi tarkoitus pursottaa kuppikakkujen päälle. Kuorruta jäähtyneet kuppikakut.

Ja sitten se Pyree ohje viimeisenä, kannattaa tietenkin tehdä ensimäisenä :D

4 cup raparperiä

Sekoita tehosekoittimella raparperit, lisää vettä jos tarve. (Sauvasekoittimella ei onnistunut, joten hyppäsin suoraa seuraavaan vaiheeseen.) Keitä pyrettä matalassa lämpötilassa, kunnes se on vähentynyt noin puoleen (Siis jos se on valmiiksi jo ajettu puoleen sillä tehosekoittimella, eli minun pitäsisi saada vähentymään noin neljäsosaan.) Valmista pyrettä pitäisi siis olla n. 1 cup. Puolet käytetään taikinaan ja puolet kuorrutukseen.

Tästä on vielä piiiiitkä matka siihen,
että raparperi on keittyny kasaan.

Oikeesti tossa pyreessä menee kyllä aikaa, kun sitä hiljalleen keittelee kasaan, että ehkä voisi tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä. Ja jos haluaa talven aikana vaikka joskus näitä leipoa, niin voisi keitellä toisen satsin valmiiksi pakkaseen ja sulatella sitten vaan sieltä, kun tarvitsee. 

Tein muutaman pikku muutoksen matkanvarrella. Eli pilkoin raparperia noin litran verran, Valmista pyrettä tuli n. 3 dl jonka jain siten, että taikinaan laitoin 2 dl ja kuorrutteeseen säästin 1 desin. Tämä siksi, että tuola blogissa mistä reseptin lainasin, oli puitu kuorrutuksen koostumusta, joka ilmeisesti oli hyvin juoksevaa... Ja joku oli myös kritisoinut, että kuppikakussa ei ollut riittävästi raparperin makua. No taikina nyt ainakin maistuu mukavasti raparperiltä. Tuolla rasvan ja sokerin suhteella, en kyllä saanut vaahtoa aikaiseksi, mutta ajattelin että olkoon; lisään munat, niin eikö se siitä sitten vaahtoonnu? Eli jos teen näitä toiste, niin muistutus itselleni: vaahdota ensin munat ja sokeri, lisää sitten vasta rasva.

Kohospa ne mukavasti.

Muffinssit uunista ulos. Eiku? Näittenhän piti olla kuppikakkuja? Hmm... Tottakai piti heti murtaa pala ja vähän maistaa. Mielestäni raparperi maistuu leivoksessa ihan riittävästi (ainakin juuri uunista ulos tulleena). Nyt jäähdyttelyt ja sitten kuorrutuksen tekoon. Tässä välissä varmaan ehtii imuroida? :D

Oma versio kuorrutuksesta:

Raparperi kuppikakut kuorrutusta
vaille valmiina

50 g pehmeää voita, 1/2 dl raparperi pyrettä, 2 1/2 dl tomusokeria... Tässä vaiheessa väri on vähän... Ei niin kauheen herkullinen. No lisäsin 1/2 dl mansikka tomusokeria. Väri parani, mut kaash kun se on äitelän makusta. Lisäsin loput raparperi pyreet, eli toinen 1/2 dl. No sitten se muuttu juoksevaksi. Lisää tavallista tomusokeria 1/2 dl. Nyt maku olis semmonen suht siedettävä - vähän mansikkaa ja vähän raparperiä (ja voita ja sokeria), mutta koostumus ei taida olla ihan paras pursottamiseen. En halua kumminkaan enää lisätä siihen sokeria, joten päätin laittaa kuorrutteen vähäksi aikaa jääkaappiin. Eikö se voi sen verran kylmety, että sitten voi kokeilla pursottamista. Kyllä se kermavaahto vaan on hyvää! Harmi kun ei nyt satu olemaan kaapissa sitä.

Kuorrutus jähmetty mukavasti jääkaapissa. Sitten vaan pursotus pussiin ja nopee pursotus.
Ja sitte kuppikakut taas äkkiä jääkaappiin, ennen kun kuorrute alkaa sulaa liikaa. :D
En oikeen hallitte näitä kuorrutteita vielä. Enkä varsinkaan näitä voikuorrutteita!

Postskriptumi

Tällä kertaa en mitenkään voi sanoa, että olis ollu helppo ja nopea resepti! :D Raparperin keittelyssä meni monta tuntia (ainakin se tuntu siltä). Enkä oo ihan sata prosenttisen varma, että oliko vaivan arvonen? Tykkään ite leivoksesta, vaikka se on jotenkin tivis ja enemmän muffinssimainen (ainakin mun mielestä siis), kun kuppikakkumainen. Ja voi kuorrute ei vieläkään voittanut mua puolelleen. Ostan huomenna kermapurkin, että saan oikeesti herkutella.