Omenavarkaissa

Omenamuffinit

Minulla asuu ihan tuossa naapurissa ystäviä, joilla on useampi vanha omenapuu pihassa. Puut ovat vanhoja ja kauniita. Yksi varsinkin on ihastuttava käppyrä. Vanhoissa omenapuissa on se hyvä/huono puoli, että niinä vuosina, kun tulee hyvin omenia - niitä sitten tulee kanssa... Huonompinakin omenavuosina, niitä riittää muille jakaa, mutta hyvinä omenavuosina niitä on sitte lähes riesaksi asti - mikä sitten tietenkin on minun onneni! Kävin siis eilen omenavarkaissa (vaikka eihän se ole ollenkaan niin jännittävää, kun on liikenteessä ihan luvan kanssa). Illalla sitten raastoin omenoita ja testasin raakaraaste hillon tekoa. Epilogista löytyy seikkaperäisempi selitys siitä projektista. Tänään on sitten vuorostaan leipomis päivä ja koska omenat ovat nyt ajankohtaisia ja sattuu jääkaapissa olemaan tollasta raakaraaste hilloakin, ni omenamuffinsseja sitten. Reseptin löysin Kotilieden sivulta. Reseptissä toki käytetään ihan vaan omenaraastetta eikä hilloa, mutta minä nyt laiskuuksissani käytän tuota eilen keittelemääni, vaikka tuoreita omeniakin olisi ollut kovasti jäljellä raastamista varten. Mutta sitten leipomaan.

Vuuat saa täyttää melko
täyteen.

Omenamuffinit:

4 dl vehnäjauhoja, ½ dl mantelirouhetta, 2 dl sokeria, 2 tl leivinjauhetta, 2 tl kanelia, 2½ dl maitoa, ½ dl öljyä, 1 kananmuna, 2 dl omena raakaraaste hilloa.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita toisessa kulhossa maito, öljy ja muna. Kaada seos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita. Lisää omena raaste ja sekoita. Jaa muffini vuokiin (itse jossain ihme päähänpistossani käytin pikkusia kuppikakkuvuokia, niitä tuli 23). Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Ja uunista tuli tämmösiä.

Omena ei ihan hirveän kauhean paljon maistu. Ehkä olisi voinut laittaa vielä enemmän omena raakaraaste hilloa ja jättää sokerin määrän vähän pienemmäksi? Ja kenties myös kanelia olisi riittänyt vaikkapa vain yksi teelusikallinen. Kaneli kuitenkin antaa makua jo hyvin pieninäkin määrinä.

Ajatuksissani oli ehkä enemmän kuppikakut, kuin muffinit... Nämä ovat kuitenkin koostumukseltaan muffineja. Oli niin tai näin - minä kuorrutin osan muffineista kuitenkin. Käytin samaa kuorrutetta, kuin viimme viikolla sitruunakuppikakkujen kanssa. Ohje löytyy siis täältä.

Olkoonkin muffini, jos haluaa...
minä haluan kuorruttaa sen!

Ja ei kun maistamaan!
Mmmm...

Tuli vähä semmonen sörsselsön

Karviaishilloke kuppikakkuja.

Joskus olis paree vaan olla tekemättä mitään, mutta ku se jääkaappiin unohtunu kermaviili oli jo korkia aika käyttää pois. Eli lähin sitten tekemään testing-kuppikakkuja. Alkuperänen resepti löytyi maku.fi sivustolta. Varsinaista kuppikakku reseptiä en muutanut muuten kuin, että korvasin herukat karviaisilla ja karviaiset keittelin hillosokerin kanssa hillokkeeksi.

Elisan kuppikakut karviaishillokkeella:

Kuvajärjestys on nyt vähän
sekainen, mutta nämä on
tullu jo uunista ulos.

125 g leivontamargariinia, 1½ dl sokeria, 2 kananmunaa, 3½ dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 200 g kermaviiliä, 2½ dl karviaisia, 1 dl hillosokeria

Keitin ensin karviaisia pikku kasarissa (voi lisätä tilkan vettä, jos tuntuu hullulta alkaa keitellä pelkkiä karviaisia), kun karviaiset alkoi hajota lisäsin hillosokerin. Sitte hiljalleen kiehutellen ja sekoitellen, niin kauan että kaikki karviaiset ovat hajonneet.

Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää kermaviilin kanssa taikinaan. Jaa nokare taikinaa vuokiin. Lisää teelusikallinen karviasihilloketta vuokiin. Itse tein kahdella eri tavalla; toisiin vuokiin tein taikinaan syvennyksen jonka täytin hillokkeella ja toisissa vuoissa sekoittelin hilloketta taikinan kanssa sekaisin. Jaa loppu taikina vuokiin, joko hillokken päälle tai sekoitellen. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Minähän laitan nämä kolme kuvaa vierekkäin! Siis kun ei millään meinannut bloggerilla niitä vierekkäin saada, ni askartelin photoshopilla kollaasin. Eiks tullu hiano? Nimim. tooooosi paljon photoshoppia käyttänyt! ;D
Mutta kollaasissa siis tapahtuu: noin puoleen kakkusista sekoittelin hillokkeen taikinaan ja toiseen puoleen laitoin vain nokareen keskelle leivosta. Tähän taikinaan olis kyllä sopinu ihan oikeen marjat paremmin!

No muffinssejahan niistä tuli - eiku - kuppikakkujakos nämä oli? Hmmm.. Ja 12 kappaletta tein, mutta taikinaa jäi yli että 14 varmasti olis saanu helposti. Ja hillokkeen olis ehkä voinu sekottaa ihan kokonaan taikinaan, samalla kun kermaviilinkin tai sitten olis kannattanu enne käyttää pilkottuja karviaisia vaan.

Haukku semmosesta missä on hilloke vaan keskellä.
Sehän on ontto!? 8-O
Mutta maku ratkaisee ja hyvää on kumminki! :D

 Postkriptum:

Nopea ja helppo... varsinkin jos korvaa hillokkeen marjoilla. Kuten aikaisemmassa karviaismarja muffinssi ohjeessa totesin; kohmeisia karviaisia on todella helppo leikata, eli jos käyttää oikeen marjoja, niin pakastetut käy tähän enemmän, kuin hyvin. 

Sitruunaiset kuppikakut

Lemon cupcakes

Vaikka sadonkorjuu aika onkin parhaimmillaan, niin tein nyt kuitenkin tähän väliin jotain ilman ajankohtaista satotuotetta. Olen pahoillani, mutta näin nyt kävi. :D Löysin blogista; Painted By Cakes sitruunakuppikakkujen reseptin jota päätin lähteä testaamaan. Ohjetta seurasin lähes tulkoon niin kuin se oli kirjoitettu ainoastaan vaniljasokeria meni kokonainen teelusikallinen - se tuskin suuren suurta muutosta tekee!?

Jo monessa reseptissä testattu;
vuoat täytetään noin 3/4
ja yleensä toimii aikasta hyvin.

Sitruunakuppikakut:

2 dl vehnäjauhoja, 1 dl sokeria, 1 tl leivinjauhetta, ½ tl soodaa, 1 tl vaniljasokeria, ripaus suolaa, 1 dl öljyä, 1 kananmuna, ½ dl maitoa, 2 rkl sitruunanmehua, 1 sitruunan kuori raastettuna

Yhdistä kuivat aineet keskenään. Yhdistä nesteet ja sitruunan kuori keskenään, sekoita hyvin. Lisää kuivat aineet nesteseokseen ja sekoita tasaiseksi. Täytä muffinivuat 3/4 asti ja paista kuppikakut n. 180 asteessa 10-15 minuuttia riippuen kuppikakkujen koosta.

Käytin tällä kertaa noita pienimpiä
valkopilkullisia sinisiä vuokia.
Punaiset kukalliset vuuat
taka-alalla ovat kooltaan suurimmat
ja niitä en ole vielä testannut.

Muffinivuokia on olemassa niin monen moisia ja niin monen kokoisia, että on vähän vaikea määritellä, montako muffinia mistäkin reseptistä tulee. Tällä kertaa käytin vähän pienempiä vuokia ja kuppikakkuja tuli 12. Jos olisin käyttänyt isompia vuokia olisiko kuppikakkuja sitten tullut 6 vai 8 sitä on vaikea sanoa?

Kuorrute:

75 g leivontamargariinia, 1½ dl tomusokeria, ½ tl vaniljasokeria, 2 tl vettä, 200 g tuorejuustoa

Yritys hyvä kymmenen?
Veitsipyörteitä kuorrutteessa.

Valmista kuorrute vatkaamalla huoneenlämpöinen margariini, puolet tomusokerista, vaniljasokeri ja vesi keskenään sähkövatkaimella. Sekoita loput tomusokerista tuorejuuston kanssa. Lisää tuorejuustoseos margariiniseokseen ja sekoita kuorrute nopeasti tasaiseksi. Levitä kuorrute veitsellä täysin jäähtyneiden kuppikakkujen päälle.

Yritin tehdä veitsipyörteitä kuorrutukseen, mutta nyt oli vähän kiire ja kun ei ensimäiset kaksi oikeen onnistunut, niin päädyin vain tasoittelemaan kuorrutetta sillä veitsellä... Opettelen pyörteitä joku toinen kerta. Tarkempia pyörreohjeita löytyy Painted By Cakes blogista. :) Nomparelleja sentään kerkesin kaivaa jostain kaapin perältä kuppikakkujen koristeeksi. 

Mmmmm... NAM! :D

Kuppikakut säilytetään jääkaapissa, mutta ne kannattaa ottaa huoneenlämpöön hetki ennen tarjoilua, jotta kuorrute pehmenee ja maut tulevat hyvin esiin. 

Ja loppukommenttina: Helppo ja nopea ja herkullista! :)

Kauan aikaa jo haaveillut kerrostarjoiluastiasta ja sitten semmonen löytyikin siskon kaapista!
Sisko ei sitä kuulemma tarvitse, niin auliisti sitten sen minulle lahjoitti. Aijai tätä onnea!
Kiitos ihana <3

Postkriptum:

Unohdin mainita, että tällä kertaa tykkäsin jopa kuorrutteesta! En sitten tiedä, olisiko se tälläkään kertaa laskenut, jos se olisi pursotettu iso kasa kuorrutetta kuppikakun päällä, mutta näin kohtuullisena kerroksena se oli oikein hyvää... Tätä voidaan soveltaa myöhemmin ja kokeilla vaikka maustaa jollain... Esimerkiksi sitruunalla silloin, kun kuppikakku ei ole sitruunainen... Niin tai maustetulla tuorejuustolla... tai mansikkatomusokerilla (jos vielä uskallan kokeilla sitä)... hmmm... Eli tästä kuullaan varmaan vielä jatkossa lisää. :)

Karviais... kuppikakku - muffinssi? Karviaiskupfinssi! :D

Karviaiskupfinssi

Kävin eilen marjavarkaissa kääpiölinnan puutarhassa! Saaliina 2,5 litraa karviaisia ja noin 2 litraa vadelmia. Oon aika törkee varas, kun laitoin vaan viestin puhelimeen, että täälä mä oon teirän marjapuskissa. :D Suurin osa marjoista pääsi pakkaseen odottelemaan, mutta pari pientä nyssykkää karviaisia jäi jääkaappiin. Toinen syömä marjoiksi semmosenaan ja toinen odottamaan viikon leivonta operaatiota.

Tämän viikon resepti on muunnelma. Löysin karviaiskakku haulla kirsikkakakku reseptin, joka on alkujaan ollut siis karviaiskakku. Olen jo kerran aikaisemminkin tämän blogin "historian" aikana tehnyt muffinsseja tai paremminkin kuppikakkuja, kuivakakku reseptillä. Nyt lähden siis muuntamaan kirsikka-/karviaiskakku reseptiä muffinssi reseptiksi. Sivuhuomautuksena kerrottakoon, että olisi pitänyt perustaa vaikka joku salaattiblogi ennemmin, kuin tämä muffinssi/kuppikakkublogi, kun ei oikein ole noita syöjiä näille leipomuksille... Mutta josko nyt kokeilen vaikka pienentää näitä reseptejä ensin... Eli en vielä luovuta - vaan jatkan valitsemallani linjalla - toistaiseksi..

Karviaismuffinssit:

Ja tämän verran jäi hilloa
vielä jäljelle, kun muffinssit
oli jo uunissa!

2 munankeltuaista, 37½ g voita, 1 dl sokeria, 1,5 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 2 munanvalkuista, n. 2 dl karviaismarjoja, 1 rkl hunajaa, 2 rkl hillosokeria
(Määrät on nyt siis puolitettu. Tuskin tuo voin määrä tarvii noin tarkka olla?)

Keittelin karviaisia pienessä kasarissa hunajan kanssa. Kun ensimäiset karviaiset alkoivat hajota, muuttuui keitos melko nestemäiseksi, joten päätin lisätä vielä pari ruokalusikallista hillosokeria. Kenties olisi voinut jättää hunajan käyttämättä ja laittaa alkujaankin vain hillosokeria, mutta jostain

nyt tuon hunajan keksin ja sitä kokeilin.

Vatkaa keltuaiset, sokeri ja rasva kuohkeaksi. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Tässä vaiheessa taikina muuttuu tönköksi... semmoseksi murotaikinamaiseksi ja alkaa epäilyttää, että voiko tällä reseptillä mitään muffinsseja tai kuppikakkuja tehdäkkään? Mutta jatketaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja yhdistä taikinaan ensin puolet vaahdosta ja sitten loput varovasti käännellen.

.....ja sitten vielä lusikallinen
taikinaa päälle.

Lusikallinen taikinaa vuan pohjalle.
sitten lusikallinen karviaishilloa....

Laita muffivuokiin ensin kerros taikinaa, sitten jäähdytettyjä karviaisia ja lopuksi vielä kerros taikinaa. Juu... Karviaisia olis riittänyt puolet! Eli 1 dl karviaisia riittää vallan mainiosti tämän kokoseen taikinaan, tai jos haluat tehdä sen tupla taikinan, niin sitten varmaan riittää tämä 2 dl ja sitä saattaa kyllä silti jäädä? Tein 6 muffinssia, mutta taikinaa oli kyllä tosi jämptisti, eikä se riittänyt peittämään kokonaan karviaishillo kerrosta, että ehkä 5 olis ollu helpompi tehdä. Mutta kohtahan se nähdään mitä sieltä uunista sitten tulee, että onko ihan floppi tämä oma muunnelma tästä reseptistä? :D

Paista 200 asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

Valmiit karviaismuffinssithan näyttää aikasta hyvältä!

Oho. Tulipas niistä muhkeita! Eli ehdottomasti 6 muffinssia tällä ohjeella.
Ja karviaishilloa sais laittaa enemmän! Ehkä sitä vois sekottaa sen taikinan sekaan vähän tai jotenkin painaa siihen muffinssiin jonkun kuopan jonka täyttää tai jotain, mutta sais olla enemmän. Kompensoin sitä sitten laittamalla muffinssin päälle kermavaahtoa johon oli sekotettu turkkilaista jugurttia ja siihen vielä päälle sitten karviaishilloa... Ihanan kirpeetä! Nam!

Mmmmm...
Aikasta hyvää. Ite muffinssissa olisi saanut
olla enemmän karviaishilloa!

Päälle kermavaahtoa johon on sekoitettu
pikkuisen turkkilaistajugurttia ja vaniljasokeria.
Ja vielä kirpeää karviasihilloa.

Postskriptum:

Mulla oli muuten noita karviaisia 2,5 dl ja käytin siis siinä niitä keitellessäni 1 ruokalusikallisen hunajaa ja 2 ruokalusikallista sitä hillosokeria. Ja olis siis kovasti voinut olla vaikka vähän enemmänkin sitä hillosokeria, eli jos nyt käyttäis sen 2 dl karviaisia niin varmaan voi laittaa 3-4 ruokalusikallistakin sitä hillosokeria ja hunajan käytön saa kaikki sitten päättää ihan itse! Sekun on sitten ihan makuasia. 

Niin ja se miksi rupesin jälkikirjoitusta kirjoittelemaan, niin pohdin tuossa, että olisikohan tämä nyt kumminkin sitten enemmän kuppikakku resepti, kuin muffinssi? Ikuinen pohdinta... ota siitä nyt selvää sitten. :)

Mites sitte karviaiset?

Eli alkais olla sitten karviaismarja sadon vuoro. Tykkään syödä ja säilöä karviaisia siinä vaiheessa, kun ne on melkein kypsiä, mutta ei ihan... Se se onkin sitten tarkkaa puuhaa. Kävin kaverin karviaispuskilla eilen ja ne on nyt silleen melkein - loppu viikosta vois olla kohillaan... ehkä? Riippunee taas näistä säistäkin vähän. No eilen sitten jo pakkaseen niitä kuitenkin laitoin, pienissä pusseissa, ihan semmosenaan. Teen niistä sitten talvella vispipuuroa ja kiisseliä. Nam nam. Mutta tokihan niitä täytyy nytten sitten kokeilla myös muffineihin! Valmiita ohjeita ei löytynyt äkkiseltään kovin montaa ja päädyin kokeilemaan karviaismuffinit ohjetta, jonka löysin blogista: maman keittiössä. (Löytyy muuten tästä lähin, myös lukuluettelostani!) Alkuperäisessä reseptissä käytettiin karviaissosetta, mutta minä sulatin vähän niitä eilen pakastamiani ja sitten vain pilkoin pienemmiksi. Kohmeisia karviaisia on muuten tosi helppo leikellä ja halkaisu pinta on välillä tosi kaunis, kun osuu oikeaan kohtaan.. Mutta tässä siis minun versioni reseptistä

Karviaismuffinit:

2 munaa, 2 dl sokeria, 1/2 dl juoksevaa rasvaa, 1 dl maitoa, 3 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 1 tl vaniljasokeria, n. 2,5 dl karviaisia.

Vatkataan munat ja sokeri vaahtoksi. Lisätään rasva ja maito. Lisätään vehnäjauhot, leivinjauhe ja vanilja sokeri. Paloitellaan karviaiset ja sekoitetaan joukkoon. Jaetaan taikina muffinivuokiin (12 kpl) ja paistetaan 200 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. (Melkeen meni yli - huh. Heti meinaan poltaa kaikki, kun pitäisi oikeen olla tarjottavaksi asti huomenna. :D )

Ensimäinen haukkuhan on aivan pakko aina ottaa silleen melkeen suoraa
uunista tulleesta muffinista! Nyt joutu kyllä vähän puhaltelemaan,
kun marjat höyrys muffinin sisällä. :D

Ja taas kerran niin hyvää! Nam! Varmasti on hyvää se soseesta tehty versiokin, mutta hyvin voi käyttää marjoja sellasenaankin... Tai siis paloiteltuna. Ihan varma taas kerran, että näitten kanssa sopisi kermavaahto niin loistavasti, joten täytynee huomiseksi sellasta vielä järjestää, ennen kun tulee vieraita.

Ai niin... Ja oli muuten taas nopea ja helppo resepti! Suosittelen! :D

Marjoja marjoja

Niin hyvää. Nam nam! :)

Se on tämä sadonkorjuun aika, vaikka itse en kyllä ole mitään kasvattanutkaan... (nuo yrttiruukutkin tuola parvekkeella näyttää kuolleen kuivuuteen), mutta onneksi muut kasvattaa ja marjoja voi sitten ostaa torilta ja käydä noukkimassa suopeiden sukulaisten ja ystävien puutarhoista... Niin ja tietty metsästä, jos sielä ei joku tehonoukkia ole mennyt jo edellä ja vienyt saaliin mennessään. Tosin tiedä nyt sitten ehtiikö tässä tänä vuonnakaan itse sinne metsään saakka, vaikka mustikoista haaveilenkin. Mutta siis kävin vähän sukuloimassa ja tämän viikon muffinssit leivottiin sitten sielä. Koska syöjiäkin oli enemmän, niin leivottiin kaksi satsia, kahdella eri reseptillä ja mausteeksi laitettiin toisiin mustikoita (pakastimesta) ja toisiin mustia viinimarjoja (pakastimesta myös). Ja oli ihan hauskaa leipoa yhdessä siskon kanssa - välillä toinen sekoitti ja toinen lisäsi jauhoja ja seuraavan taikinan kanssa toisin päin. :D Hauskaa oli ja hyvää tuli!

Jotenkin hassu kirjottaa blogia nyt pari päivää leivonta projektin jälkeen, kun yleensä kirjoittelen siinä samalla leipoessani, mutta enkö minä nyt vielä muista mitä tehtiin ja kuinka, eli tässä tämän viikon reseptit.

Mustikkamuffinit:

Mustikkamuffinit oli aluksi ihan
 violettejä, mutta saivat
kuitenkin kauniin ruskehtavan pinnan.

Ilta-Sanomat 17.7.2012 - en löydä linkkiä reseptiin, mutta paperi versiossa se oli.

100 g pehmeää huoneenlämpöistä voita, 1 dl sokeria, 2 kananmunaa, 200 g vaniljarahkaa, 50 g valkosuklaata, 2 1/2 dl vehnäjauhoja, 1 dl mantelijauhetta, 2 tl leivinjauhetta, 1 dl mustikoita (Tai maun mukaan. Kyllä meillä tais olla vähän enemmän.), 1 tl perunajauhoja (jätettiin kyllä perunajauhot käyttämättä)

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen voimakkaasti vatkaten. Sulata valkosuklaa. Lisää jauhot, rahka ja suklaa taikinaan. Pyöritä mustikat perunajauhoissa ja lisää taikinaan. Lusikoi taikina muffinivuokiin, noin12 kpl. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Hempeät muffinit:

Vähän jännittää ohkaset muffinivuuat,
kun ei ole muffinipelliä, mutta eipä
 se makuun vaikuta, vaikka
 ne vähän lösähtäisivät.

Alkuperäinen resepti on "Dr.Oetker Juhlitaan kevättä"-resepti lehdykästä.

2 kananmunaa, 2 dl sokeria, 2 dl maitoa (oho laitoin muuten vaan yhden), 1 dl öljyä (ei oliivi), 4 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 2 tl vaniljasokeria, hiukan suolaa

Ja sitten lisäsin parin desin verran mustia viinimarjoja, mitä siis alkuperäisessä reseptissä ei ollut.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Lisää joukkoon maito ja öljy.  Sekoita keskenään jauhot, vanilijasokeri, leivinjauhe ja suola ja vatkaa seos taikinan sekaan. Lisää viinimarjat. Jaa taikina muffinivuokiin n. 16 kpl ja saa täyttää 2/3 vuoasta. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Eikä tullu viinimarjamuffinitkaan
 vuuista ulos, vaikka olikin hepposemmat vuuat.

Mustikkamuffini.

Viinimarja versio. Niin hyvää!

Kuorrutteeksi appelsiinituorejuustolla maustettua
kermavaahtoa ja nomparelleja.